Äippä arveli tässä taannoin, ettemme me saa tarpeeksi liikuntaa, kun hänen huonot jalkansa ovat rajoitteena. Olimme vähän samaa mieltä. Lenkit eivät koskaan ole liian pitkiä tai vauhdikkaita. Ratkaisuksi tuli Harley Parkinson, jonka äippä osti käytettynä netin kautta. Moottorina me Jirin kanssa, kaksipyttyinen siis. Bensaa ei tarvita, mutta lujaa mennään, äipän mielestä joskus liiankin lujaa. Äipän onneksi jarrut toimivat. Meistä Partasista on tosi miehekästä toimia moottoreina. Lenkit ovat pidentyneet, ja ollaan päästy kirjastoon ja kaupalle asti. Molempien pihassa riittää rapsuttelijoita.
 |
Harley Parkinson lähtövalmiina
|
Viime viikonloppuna meillä oli hoidossa aivan erityinen koira, yhden näkövammaisen lähinaapurin opaskoira. Aikaisemmin emme tienneetkään, että koiratkin voivat olla töissä. Vähän haukuskelimmekin sitä, kun se meni meidän pihan ohi, vaikka äippä kielsi. Nyt nolottaa, koska se osoittautui oikein mukavaksi ja leikkisäksi tyypiksi vapaalla ollessaan. Aikamoiset juoksukisat pidin sen kanssa pihalla. Jiriä pelotti vieraan suuri koko, ja niinpä se vietti suuren osan viikonlopusta tuolien, sohvien ja sänkyjen alla turvassa. Ärsyttävä piirre oli sen uskomaton tottelevaisuus. Onneksi se sentään vähän irrotteli ja kaivoi muutaman kohtuullisen ison kuopan äipän kukkapenkkeihin. Nyt en enää hauku, kun se menee ohi, heiluttelen häntääni. Jiri haukkuu entiseen malliin, turvallisesti aidan takana omalla pihalla. Töissä opastustehtävässä ollessaan se ei kyllä vilkaisekaan meitä, opastaa vain emäntäänsä. Toivottavasti se tulee joskus toistekin meille hoitoon, tai edes pihallemme vietttämään laadukasta vapaa-aikaa. Kuvassa suunnittelemme seuraavaa takaa-ajokierrosta.
Tässä kuvassa näkyy myös multapläntti, josta Jirin kanssa käymme syömässä kivennäisiä. Valitettavasti äippä on sittemmin maustanut sen cayennella, joka ei todellakaan ole hyvää. Minä en yhtään ymmärrä, miksei multaa saisi välillä syödä.
Parempia harrikkakelejä tässä odotellaan, ja toivotaan teillekin sellaisia sopivia kesäkelejä: kuivia ja siinä parinkymmenen asteen lämpötiloja. Tuullakin saisi sen verran, että ötökät pysyisivät piiloissaan.
Vautsi! Meellähhii on samallaene! Se on vuan punanen. Ku meejjännii mamma on huonokoepine. Joskus enemmännii ja joskus sittä vähemmä. Minen sua sen moottorina olla. Ku kuulema vejän niimpaljo että männöö selekä luokille.
VastaaPoistaMukavannäkönen kaver on ollu teellä sielä. Meleko iso, empä ihmettele jos Jiri on vähä pelännä. Justiisa tuommosta kelijä myöhii toevottaan. Mukavata viikolloppuva!
Samiksia ovat siis meidän jalkapuolet äipät. Sinulle minäkään en voi suositella moottorina oloa, koska olet niin pieni, lyhytjalkainen ja pitkäselkäinen. Meiltä Jirin kanssa onnistuu moottorina olo tasamaalla ja alamäissä, kunhan vedetään samaan suuntaan. Ylämäet saa äippä työnnellä. Oletkos päässyt koriin kokemaan vauhdin hurmaa? Me nähtiin kerran perhoskoira Harrikan korissa matkalla johonkin. Kovasti ja korkealta haukkui, pyysi vissiinkin lisää vauhtia.
VastaaPoistaKyllä onkin semmonen menopeli, että sisältää kaikki kestävän kehityksen tuntomerkit. Partasmootorit, te ootte kyl parhautta. Hiano homma ku ny pääsette kylille, siällä on mukava käy vällein tuulettumassa.
VastaaPoistaToi teijän kaveri on kans rautanen juttu. Tommonen kiltti ja touhukas. Parhautta sekin. Hyviä ja turvallisia ajeluita uudella menopelillä!
Joo, kestävää kehitystä mekin kannatetaan monellakin tavalla: tää menopeli, syödään ruuantähteet ja meidän kakat menee kompostiin, karvat alkukesästä linnuille pesätarpeiksi jne.
PoistaVieras oli kyllä tosi kiva juttu. Sen ainoa vika oli ylikorostunut tottelevaisuus.
Voih, tuli taas kerran haikea olo. Snautsereita, partaniekkoja, meillä on ollut yksi ps. kääpiösnautseri ja pojalla ps.keskisnautseri, molempien nimi oli Pippo. Olivat siis peräjälkeen olemassa. :)
VastaaPoistaTuo menopeli on tulevaisuudessa meidänkin oven takana, kellarissa odottaa pahanpäivän yllätyksen varalta vanha moinen, jos taas tositarve iskee, täytyy hankkia moderni, menevä peli. Meidän Wupesta ei kyllä ole vetojuhdaksi, mutta mahtuu hyvin matkustajaksi.
Tää meidän Harrikka on ihan vanha, käytettynä ostettu. Viime vuosisadalta luultavasti, ja hyvin pelittää. Renkaat siihen on uusittu hiljattain, muuten kaikki osat ovat alkuperäisiä.
PoistaWupelle tulee hieno matkustuspaikka pehmustetusta etukorista, siitä näkeekin paljon kauemmaksi kuin omilta jaloilta.
Meidänkin, ja myös äipän mielestä snautserit ovat koirien koiria. Ensin tuli Iitulle (äipän ihmistytär) musta keskari Allu, ja jo seuraavana vuonna äipälle Allun velipuoli Piski. Piski oli vielä vähän aikaa elävissä, kun minä tulin. Ja nyt olemme sitten me Jirin kanssa, ja äipän lapsenlapsella on Ninni, joka on valkoinen käppänä.