lauantai 3. tammikuuta 2015

Ratkiriehakas joululoma

Joulu tuli ja meni. Ihan rauhallista ei ollut, kun käytiin jouluaattona Pöllönpesällä ja siellä oli muitakin. Pöllömuori on tullut niin vanhukseksi, ettei enää lennähtele pois pesältään. 93 vuotta, sanoo äippä. Niin pitkälle en osaa laskea. Loput joulupäivät menivät kaikessa rauhassa kotona ja lenkeillä äipän kanssa. Erikoisherkut (kalkkunaa, lanttu- ja porkkanalaatikkoa) tekivät meille juhlan.

Heti joulupyhien mentyä meille aukesi taivas: Ninni ja Turun tytöt tulivat joululomalle. Heti aloitettiin Ninnin kanssa riehuminen, ja pian jouduttiin pihalle jäähdyttelemään. Jiri on kyllä minua sitkeämpi riehuja, ne vetivät Ninnin  kanssa ympyrää toisiaan jahdaten yöhön asti. Välillä painivat ja leikkivät vetoleikkejä. Me molemmat rakastetaan Ninniä ihan kybällä.


Ninni-serkku, meidän rakas prinsessamme


Istuskellaan kuusen alla palkinnon toivossa
 
Mahduttiin samaan petiin, kun oikein yritettiin, palkinnon toivossa tietenkin

 Maanantaista keskiviikkoon meillä meillä oli Paavokin riehumassa ja keskiviikkona vielä Viljokin. Ei ollut pulaa lenkittäjistä eikä leikkikavereista, ja rapsutuspalvelu sisällä pelasi loistavasti. Uudenvuoden aattona oli hyvä minua inhottava (lumipaakut jaloissa :( ) nuoskakeli, mutta lapsilla oli hauskaa. Pihalle ilmestyi oikea Lumi-Nella, siis hevonen. Siihen ei saa nostaa koipea, sanoivat. Riehuminen väsytti kovasti meitä koiria, emmekä olleet kovinkaan innokkaita varhaisia aamunousijoita.

Kuvassa Mummolan Hevosystäväin seuran jäsenet Viljo ja Alisa

Raketteja ampuilivat, yksi pommi jysähti ihan meidän nurkalla, mutta me vain leikittiin ja välillä torkuttiin. Ei sentään lähdetty tyttöjen kanssa kylälle ihan etulinjaan. Yksi meidän edeltäjistämme, Arska-PBGV, oli ollut niin innokas rakettien ihailija, että istui ikkunassa aina koko aattoillat, ja pää seurasi rakettien kaarta. Ai, mikä PBGV? Äippä sanoo, että se on koirarotu Petit basset griffon vendeen. Älytön nimi rodulla, itse tykkään kääpiösnautseri -nimestä. Siinä on sekin ovela juttu, että jotkut erehtyvät luulemaan meitä pehmeiksi sylikoiriksi.

Nämä loman viimeiset päivät ovat olleet vähän tylsempiä, kun kelit eivät oikein ole meidän mieleen. Ulkona on oltu vain peruslenkkien verran, ja pihariehumiset on siirretty sisälle. Huomenna tämä lysti sitten loppuu, kun viedään Ninni ja tytöt junalle kotimatkaa varten. Onneksi tapaamme taas tammikuun lopulla, kun me menemme Turkuun viemään Jiriä näyttelyyn.

6 kommenttia:

  1. Onpas Ninni sievä. Ja pojatkin tietty hienoja. :)

    VastaaPoista
  2. Ninni on todellakin sievä pikku (6 kg) prinsessa. Ketterä ja nopea. Meillä on Jirin kanssa täysi työ pysytellä vauhdissa mukana.

    VastaaPoista
  3. Jopas nyt. Nätti on ollunna teellä tuo tyttöseoralaenen :)
    Ja vaahtija on arvatennii piisanna ku on ollunna nuo lapsukaesettii.
    Kyllä tuommosessa seorassa on passanna viettee aekoo.
    Mukavata sunnuntaeta sinne!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, vauhtia ja riemua riitti, mutta nyt se sitten loppui, kun kaikki lähtivät kotiin. Nyt me pojat vähän levätään!

      Poista
  4. Joo, tosi nätti toi Ninni onkin. Tykättäs mekin. ;)

    VastaaPoista