Jirin puheenvuoro

Aatu on riiuureissulla, ja minä olen täällä kotona huolehtimassa äipästä. Raskasta on ollut, kun on yksin pitänyt vahtia, haukkua ohikulkijat, hätistää linnut ja oravat pihalta ja katsoa, ettei äippä karkaa. Leikkikaveriakin olen kaivannut, kun Käpälämäen pojat ovat nyt olleet vain harvoin täällä meillä. Äippä on tosin yrittänyt keksiä minulle uusia leikkejä: pallonhakua ja pulmapelejä. Palloa haen innolla muutaman kerran. Ilmapalloihin en koske, ne ovat pelottavia. Pulmapelit äippä voi ratkoa ihan keskenään. Niin ahne en ole, että vaivaisin päätäni surkean pienien namien takia.

Kaiken surkeuden huippuna putosin viime yönä sängystä. Meinasin vain kylkeä kääntää, mutta lattialta sain itseni kokoilla. Onneksi ei paljon sattunut. Äippä säikähti kolahdusta ja heräsi. Kävin ulkona pissalla, haukuin vähän kuuta ja palasin sänkyyn nukkumaan.

Aamupäivällä tutkin vähän paikkoja pihalla ja löysinkin mielenkiintoisen hajun valkovuokkopuskasta. Äippä luuli, että kukkia haistelin ja otti kuvan. Vielä mitä. Kukkien alla oli aivan ihana puoliksi syöty linnunraato. Äippä huusi eikä enää ottanut kuvia, ja minä ryntäsin karkuun raato suussa. Vähän ehdin maistella, ennen kuin kilttinä poikana annoin sen pois. Kompostimatojen ruuaksi se ihanuus päätyi.

Aarre kukkapuskassa

Raatoepisodin jälkeen äippä leikki minun kanssani namin piilotusta. Minun piti siis etsiä äipän piilottama nami, mutta en saanut ottaa sitä ilman lupaa. Kiva leikki oli se.

Odotan lupaa löytämäni namin ottamiseen

Huomenna lähdetään hakemaan Aatua kotiin ja lomaillaan muutama päivä Turussa. Kiva nähdä Ninniä ja tyttöjä ja miksei Aatuakin.