Parhaan miessivuosan Oscar kesäteatterista

Käytiin näyttelemässä kotikylän kesäteatterissa. Oli kuulemma oikein kansainvälinen näytelmä. Uskon sen, koska en ymmärtänyt mitään siitä, mitä joku viittilöivä täti-ihminen (olisiko ollut ohjaaja) sanoi.

Valmistautuminen näytelmärooliin alkoi jo reilu viikko sitten, kun Iitu trimmasi minut. Omasta mielestäni olisin ollut komeimmillani ihan au naturel, mutta ei auttanut. Tämän toimenpiteen takia minulta varmaankin meni ohi kirsun pääsankarin rooli, ja mahdollisuus parhaan miespääosan Oscariin. Typerä muuttumisleikki jatkui täyspesulla, kynsien leikkuulla, korvakarvojen nyppimisellä ja parilla pohjavillaamisella. Kyllä siinä, kuulkaa, oli miehinen itsetunto koetuksella.

Näytelmäpäivän aamuna äippä pakkasi autoon mahdottoman määrän tavaraa ja totesi sitten, ettei jaksa kantaa kaikkea. Pakattiin vielä potkupyörä autoon, ja sitten lähdettiin. Potkupyörästä oli sekin hyöty, että saatiin auto pyytämättä invapaikalle lähelle päänäyttämöä.

Ennen näyttämölle menoa oli vielä edessä, mikäs muu kuin trimmaus. Pohjavillan raappausta (taas), saksimista ja ajelua. Ja vielä vähän saksimista. Tätä tärkeää viime silausta äippä ei tehnyt itse, vaan työvälineitä käytteli Martina, jonka muistin talviselta eläinlääkärireissulta. Sain nytkin nameja, joten annoin viimeistelyyn työrauhan. Pakko myöntää, että komistuin käsittelyssä.

Eipäs häiritä kesken touhun!

Alkoi jo vähän pitkästyttää.
 

 Seuraavaksi vuorossa oli odottelua. Ja juuri kun piti lähteä esiintymään, taivas aukesi, ja vettä tuli enemmän kuin riittävästi.

Näyttämöllä oli yhtaikaa kanssani kaksi muutakin herrakoiraa, ja kaikki yritimme saada sitä pääroolia. Sade keljutti minua niin paljon, että esiintymisvuorollani vääntelin ja heiluttelin korviani ja jarrutin käännöksissä, vaikka avustajanani toiminut Martina kielsi. Sitten se ohjaaja viittilöi pitkillä käsillään ja puhui kielillä. Varmaan neuvoi, mitä piti tehdä. Hän myös katsoi suuhuni ja kokeili palleroni, mutta annoin hänen toimia rauhassa. Lopuksi piti seistä paikallaan aika pitkään ja taas oli sitä kielillä puhumista. Lopulta apuohjaaja näytti sinistä lappua ja pääsimme pois näyttämöltä. Yleisöä oli vähän, varmaankin johtuen sateesta, mutta kyllä sieltä kannustusta tuli. Pääosaa en sitten saanut, enkä edes varapääosaa, vaan sivuosaan jouduin tyytymään.

Minä olen keskellä. Pääosan sai vasemmanpuoleinen ja varapääosan oikeanpuoleinen kilpailija.


Parasta koko näytelmässä oli, kun päästiin pois.

Sihteeri: Tulos Mikkelin näyttelyssä AVO EH, AVK3. Tuomarina Wera Hubenthal Norjasta. Tuomari on snautserirotujen erikoistuomari. Sivuosa-Oscar korvien heiluttelusta (siht. huom.).

Sanallinen arvio vapaasti käännettynä: Tyypiltään ja kooltaan erinomainen. Kuono-osa voisi olla vähän voimakkaampi. Erittäin hyvä pää. Hiukan epävakaat korvat. Hyvä kaula. Lyhyt runko. Runko riittävän kehittynyt. Luusto riittävä. Turkin laatu hyvä, joskin hieman avoin. Rungon väri hyvä. Hyvä luonne.

Seuraava näyttely kahden viikon päästä Turussa. Silloin esiintyy myös Jiri.