sunnuntai 20. maaliskuuta 2016

Hoivatyötä, Kakkakatu ja kansainvälinen lukukoira

Saimme Jirin kanssa vaihteeksi kutsun lähihoitotehtäviin, kun voimakaksikon nuorempi puolikas sairastui ja makasi kovassa kuumeessa. Pistimme koko ammattitaitomme peliin. Minä hoivasin, Jiri piti vahtia ja lauloi. Ei ollut potilas parantunut ainakaan silloin, kun työvuoromme päättyi ja kaksikon äiti jatkoi hoivaamista. Toivottavasti huomenna on paremmin. Joka tapauksessa saamme jatkaa hoivaamista tiistaina, kun potilas/toipilas tulee päiväksi tänne meille.


Yritin nukuttaa potilaan,

mutta taisimmekin nukahtaa yhtäaikaa.


Kakkatu ei ole ollenkaan sitä, mitä luulette. Se on voimakaksikon meidän pihallemme lapioima polku, jota käytimme kakkimispaikkana silloin, kun hanki ei kantanut. Äippä risti sen sitten Kakkakaduksi. Siitä on näppärää kerätä jäätyneet kikkareet ämpärin kautta kompostiin. Kuvaa äippä ei suostunut ottamaan. Miksiköhän?

Minä olen nyt kansainvälinen lukukoira. Viime lukukeikalla minulla kävi lapsia, jotka puhuivat vain englantia ja lukivatkin minulle muumipeikkoa englanniksi. Hyvin ymmärsin. He eivät olleet koskaan aikaisemmin edes kuulleet luku- tai kirjastokoirista ja kysyivätkin heti kättelyssä, että osaanko minä oikeasti lukea. Mukavia olivat nämä lontoolaiset vaihto-oppilaat.

Hankikeleistä saamme nauttia vielä muutaman päivän. Nauttikaa tekin!
Lähettänyt klo

6 kommenttia:

  1. Tuisku ja Wiima21. maaliskuuta 2016 klo 18.24

    Toivotetaan voimakaksikon nuaremmalle pualikkaalle pikasta paranemista ja kyllähän poika tiätty paranee, ku ootte häntä voimaperäsesti hoitaneet. Kakkakatu on kätevä. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Unknown21. maaliskuuta 2016 klo 20.54

      Viikari sairastaa vielä, kun tauti iski vielä vatsaan. Eikä saadakaan huomenna hoitaa, kun taudin leviämisen estämiseksi äitinsä hoitaa häntä kotona. Torstaina sitten saamme toivottavasti kokonaan parantuneen pojan tai ainakin toipilaan tänne hoivattavaksi.

      Poista
  2. Iivari21. maaliskuuta 2016 klo 21.45

    Jos ee teejjän hoejjolla parane ni jo lie kumma taati! Ohan siinä kaks topakkata hoetajata teessä.
    No jopas sulla on luaja tuo lukijapiiri. Ja iha ulukomuan kielellä vielä. Oot sinä viksu ku semmostahhii ymmärrät!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Unknown22. maaliskuuta 2016 klo 12.05

      Nyt on pikku viikari parantunut, eli kyllä hoito tepsi. Uusin potilaamme on oma äippä, joka potee luultavasti samaa tautia. Nyt se on sitten työtä vuorotta. Tai no, voimmehan me vuorotella Jirin kanssa.
      Kyllä me koirat, myös sinä, ymmärrämme kaikkia maailman kieliä, etenkin, jos lukijana on lapsi.

      Poista
  3. Hippu23. maaliskuuta 2016 klo 9.08

    Kyllä teiltä luonnistuu nuo hoitopuolen tehtävät todella mallikkaasti. Hyvä hyvä!

    Lukukoirahan kuuntelee kieltä kuin kieltä eikä aina tarvitse edes lukea. Pelkkiä kuviakin voidaan yhdessä katsella.

    Aurinkoista loppuviikkoa toivottelee Typy, Hippu ja emäntä

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Unknown23. maaliskuuta 2016 klo 9.14

      Just sammaa olen sanonut lapsille: ellei jaksa lukea, voidaan katsella kuvia ja jutella niistä.

      Aurinkoa saadaan luultavasti enää tänään, ja me pojat nautitaan siitä pihalla, kun äippä on vielä toipilas.

      Hyvää pääsiäisaikaa Typyn koko laumalle!

      Poista

Tilaa: Lähetä kommentteja (Atom)