sunnuntai 9. heinäkuuta 2017

Kultamitalimies

Olen oikein ylpeä pikkuveljestäni.  Jiri palkittiin eilen Mikkelin näyttelyssä yhdessä muutamien kollegojensa kanssa aktiivisuudestaan Kennelliiton kaverikoirana.  Palkintona oli kultamitali ja kassillinen herkkuja, joka kiinnosti Jiriä huomattavasti mitalia enemmän.  Näyttelyssä oli ollut paljon koiria ja ihmisiä, joitakin tuttujakin,  mutta myös pelottavasti irvisteleviä koiratyyppejä. Onneksi käppänäkehän laidalla oli sentään ollut paljon ystävällisiä rapsuttajia.  Lisäksi oli kuumaa ja meluista. Ei siis mikään unelmapaikka, ja väsynyt pikkuveli sieltä kotiutuikin. 


Jiri ja mitali. Ja se herkkukassi. 

Oikealta Iipu ja Nella, sitten Jiri ja vasemmalla savonlinnalaiset kollegat. 

Nella on kiva tyttö. 

Kaikkea kivaakin on tapahtunut.  Lapsia on käynyt harva se päivä. Yhtenä päivänä ehkä vähän liiankin monta,  kun Alisan ja Voimakaksikon lisäksi pihalla olivat naapurin lapset: kiltti Ella ja hänen pikkusisaruksensa, villit viisivuotiaat kolmoset.  Huhhuh!

Suru-uutinen saatiin viime viikolla. Hyvä ystävämme Moksu oli sairastunut vakavasti eikä pysynyt olleenkaan jaloillaan, joten hänet piti päästää  sateenkaarisiltaa pitkin tuonilmasiin. Onneksi Moksua olivat siellä vastassa sisko Ipa ja monet ystävät, mm naapurin 19-vuotiaana talvella kuollut Tessu ja tietenkin meidän Piski-setämme. Moksu oli luonteeltaan todellinen herrasmies, johon saattoi aina luottaa.

Moksu viime kesänä. 
Sihteeri se taas valittelee kiireitään. Muka kaikenlaista p-heinän repimistä ja sen sellaista turhaa touhua viemässä aikaa blogin päivityksiltä ja muulta tärkeältä. Seliseli!

Kuvat ensimmäistä lukuunottamatta Maija K, Moksun matte.

9 kommenttia:

  1. Onnea Jiri! Olisipa hoksattu, että siellä on tuollainen palkitsemisseremonia, kun Ronihan oli tuolla myös paikalla, tosin kehässä esiintymässä. Emäntä olisi voinut liittyä rapsuttelijoihisi. :)
    Osanottomme ystävän poismenosta! Niin lyhyen hetken kaikki vain viivähdämme täällä. :(

    VastaaPoista
  2. Miten Rony menestyi? Mentiin kyllä siitä mäytäkoirakehän ohi, kun ei arvattu, että siellä olisi voinut olla tuttuja. Viipyiltiin käppänäkehän laidalla. Tavattiin kyllä tuttuja lukukoiraihmisiä ihan sattumalta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anteeksi, Roni tietenkin. Äippä sotki, kun sillä on lapsena ollut Romy-koira.

      Poista
    2. Roni oli erinomainen, mutta muuta menestystä ei herunut. :)

      Poista
  3. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  4. Voe hyvät hyssykät kuitennii...oekee kultamitallimies sielä! Paljo onnee mitallista, hieno homma! Ja herkuista riitti varmaannii kummallehhii :)
    Osanotot hyvän kaverin poesmänöstä! :( Siinei oo paljoo sanoesta apuja tuommosessa... ikävä on varmaan kova sielä sen kotj´jookoella ja teellä ystävillä :(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kultamitali on tietenkin hieno juttu, vähältä piti etten minäkin saanut. Ensi kesänä on sitten minun vuoroni.
      Arvaat varmaan, miten herkuille kävi. Saatiin maistiaiset, ja loput menivät kaappiin. Toivottavasti ne tulevat kaapista ennen kuin ovat muuttuneet syömäkelvottomiksi.
      Kiitämme osanotosta! Moksun perheesen jäi kolme tipsua. Kyllä ne varmaan kovasti kaipaavat omaa turvamiestään. Välitän osanoton sinnekin.

      Poista
  5. Iloista ja suruista on elämä tehty, niin se vaan menee. Onnea hirmeesti Jirille mitskusta ja menestyksestä ja toivottavasti ymmäris jakaa palkintoherksut sun kaa, kuomahyvä.

    VastaaPoista
  6. Kyllä ne herkut jakoon tulee, vaikka ne nyt piileskelevätkin kaapissa. Pitää varmaan olla erityiskiltti lähiaikoina.

    VastaaPoista