Petisopu

Me saimme Jirin kanssa noin puolitoista vuotta sitten olkkariin petin, josta piti tulla meidän yhteinen. Yhteinen se olikin, mutta vuorokäytössä. Jiri ei yrittänytkään tulla petille, jos minä olin siellä. Ja jos äippä laittoi sen siihen, se lähti heti pois. Jos Jiri oli petillä, ja minä halusin siihen, minun tarvitsi vain mennä viereen seisomaan ja tuijottamaan, niin Jiri lähti suosiolla pois.

Eilen illalla Jiri oli päivän pihahommista niin väsynyt, ettei se lähtenyt mihinkään, vaikka miten julmasti tuijotin. Minun oli pakko niellä ylpeyteni ja ängetä sekaan. Jiri teki kyllä tilaa. Siinä me sitten köllöttelimme koko illan, kun äippä katseli töllöstä jalkapalloa. Siinä muuten taas yksi asia, jota en ymmärrä: jalkapallon katsominen. Jalkapalloa pelataan, ei katsota.

Vähän säikähdimme, kun äippä tuuletti ekaa maalia. Oli muka niin asiantuntijaa, kun tiesi etukäteen, että ekan maalin tekee Barcelona ja ratkaisevan syötön antaa Iniesta. Maalintekijää ei käynyt edes veikkailemaan. Kun on kerran niin asiantunteva, niin voisi pelata minun kanssani vähän enemmän.

Lähituntumassa nukkuminen olikin niin mukavaa, että otimme tänään pihatöiden jälkeiset päikkärit petillä vierekkäin.

Selät vastakkain kuitenkin näin aluksi

Pihalla kukkii, mutta Jirillä on kylmä

Kesä kukkii meidän pihallamme, keltainen on tämän kevään ykkösväri juuri nyt. Äippä on sitä mieltä, että ihan kaikki keltainen kukkapenkissä ei ole suunniteltua. Ihan sama minusta, kaunista on, ja sointuu hyvin yhteen minun ankkani kanssa. Olisimme toki voineet Jirin kanssa tonkia kukkapenkistä liiat kukat pois, mutta lupaa ei tullut. Repiköön sitten ihan keskenään. Yllätyksiäkin siellä on piilossa, kun minä käyn salakakalla kukkien keskellä.  Luumupuut kukkivat myös oikein pontevasti, eli on toiveita luumuista syksylllä - nampsis.

Luumut kukkivat, jee! Kallistunut lipputanko on poistoprojekti.

Kauniisti keltaista. Huomaa ankka, sillä on mahtava ääni!

Jiri kävi trimmissä, ja nyt sitä palelee. Kuvissa trimmi on vielä vähän kesken, kun etupää on ajelematta. Nyt sekin on hoidettu, mutta kamera teki lakon. Jiri on niin viluinen, että se nukkuu nyt yöt äipän peiton alla, vaikka se yleensä etsii sängystä viileämpia paikkoja. Mäkärät söivät yhtenä päivänä Jiriä tosi pahasti, mutta onneksi Etono auttoi kutinaan, ja seuraavana päivänä patit olivat jo hävinneet.

Paleleva pikkuveli

Punkeista ei tänä kesänä ole ollut meille haittaa. Me saimme huhtikuun lopulla hyvänmakuiset Bravecto-tabletit, ja koko alkukesän punkkisaalis on ollut yksi surkean pieni litteä otus minun korvassani, joka sekin lähti pyyhkäisemällä pois. Bravo, Bravecto!

Tulkoon kesä

Äippä on hokenut hokemasta päästyäänkin, että missä se kesä luuraa. Nyt se taisi tulla pois piilostaan. Ainakin tänään.
Pihalla on oltu melkein koko päivä silläkin uhalla, että Jirin mahatauti uusii. Taudin takia Jiri syö nappuloiden sijasta ripulipuuroa. Ripulipuuro on tosi hyvää, sain maistaa. Ihan hyvin äippä voisi lopettaa nappuloiden ostamisen ja ruokkia meidät puurolla. Utel- eikun tiedonhaluisille resepti: 2 litraan vettä laitetaan 2 dl puuroriisiä ja 4 dl kaurahiutaleita ja keitetään kypsäksi. Kypsymisen loppuvaiheessa puuroon lisätään 250g broileri- tai kalkkunajauhelihaa ja veitsenkärjellinen suolaa. Puuro on valmista, kun liha on kypsää. Voi pakastaakin. Parranpesu puuronsyönnin jälkeen on tarpeen.

Pihalla oli kaikenlaista kivaa hommaa. Naapurin tyttö kävi aamupäivällä heittelemässä minulle palloja. Iltapäivällä paikalle rynnisti Käpälämäen voimakaksikko, joka jää vielä yöksi. Mitä muuta pieni koira voisi enää päivältään toivoa?

Palvelija hae pallo ja heitä!

Pakko sanoa, ettei Viljon koulutus juuri kiinnostanut

Voimakaksikko leikkasi nurmikon, kun Paavo oli ensin koonnut uuden leikkurin.

Jiri-mörkö taitaa olla trimmin tarpeessa

Onni lähti

Hieman äreä, mutta muuten mukava ystävämme vehnäterrieri Onni on lähtenyt sateenkaarisiltaa pitkin tuonilmasiin. Siellä ovat vastassa olleet snautserit, Onnin suuri ystävä, meidän perheen Piski-setä sekä Allu ja muditytöt Manta ja Liinu. Ja tietenkin myös bichon frisè Manu. Manta vain siinä tapauksessa, ettei sillä ole ollut jotain velvollisuuksia husaariensa kanssa.

Ninnillä on nyt yksinäistä, kun Onni toimi heidän parivaljakkonsa kaikkitietävänä johtajana. Ninnille terveisiä, että kyllä se Onniton elämä siitä lähtee käyntiin, kun olet reipas ja rohkea oma itsesi. Jos on oikein ikävä, tule tänne. Kyllä me Jirin kanssa sinusta huoli pidetään.

Nuoret miehet Onni ja Piski vertailevat hampaitaan

Onni ja Piski yhteisellä tähystyspaikalla

 

Onni ja Onnin rakkaat viime viikonloppuna

Näkemiin, Onni! 

Homessa taas

Pääsin kotiin, ihanaa. Muuten oli Mudilassa kivaa, mutta kun se Jekku-rekku piti aika kovaa komentoa. Vaikka kyllä leikittiinkin välillä, ja päästi se minutkin Iitun viereen nukkumaan. Pitkiä päiviä olimme Jekun kanssa kahdestaan. Toisaalta päästiin pitkille lenkeille ja muutakin toimintaa Iitu meille järjesti. Trimmiin jouduin, mikä ei ollut minulle mieleen. Vähän yllätyin, kun äippä tuli hakemaan, ja yritin esittää coolia, mutta ei osunut eikä uponnut.

Oltiin vielä muutama päivä Kauhulassa. Ninnin juoksu oli ohi, joten ei ollut mitään suorituspaineita. Ninni ja Jiri leikkivät, kuten tavallista. Onnista on tullut tosi äreä, luulin pari kertaa, että se tappaa minut. Ei tullut edes reikiä, joten turhaan kiljuin kuin teurassika. Jouduimme välillä vangeiksi Ellin huoneeseen. Ninni olisi halunnut tulla sinne meidän kanssa, mutta sitä ei päästetty. Varmuuden vuoksi, kun Jiri voi innostua yrittämään isäksi, sanoivat. Pikkuveli ei oikein ymmärrä näitä tärppijuttuja enkä viitsinyt neuvoa. Sen verran otti päähän koko homma.

Vankilassa

Maailman mukavimmat tytöt sekä Onni ja Ninni

Nyt ollaan kotona. Täällä on tullut melkein kesä sillä aikaa, kun olin poissa. Kesä tarkoittaa meidän pihalla sitä, että kukkapenkit ovat kiellettyä aluetta ja että piha on täynnä palloja. JIPPII!

Niin, ja Jiri on parantunut vatsataudistaan.

Kotona siis ollaan, ja Käpälämäen rapsutuspalvelu on paikalla.

Jirin puheenvuoro

Aatu on riiuureissulla, ja minä olen täällä kotona huolehtimassa äipästä. Raskasta on ollut, kun on yksin pitänyt vahtia, haukkua ohikulkijat, hätistää linnut ja oravat pihalta ja katsoa, ettei äippä karkaa. Leikkikaveriakin olen kaivannut, kun Käpälämäen pojat ovat nyt olleet vain harvoin täällä meillä. Äippä on tosin yrittänyt keksiä minulle uusia leikkejä: pallonhakua ja pulmapelejä. Palloa haen innolla muutaman kerran. Ilmapalloihin en koske, ne ovat pelottavia. Pulmapelit äippä voi ratkoa ihan keskenään. Niin ahne en ole, että vaivaisin päätäni surkean pienien namien takia.

Kaiken surkeuden huippuna putosin viime yönä sängystä. Meinasin vain kylkeä kääntää, mutta lattialta sain itseni kokoilla. Onneksi ei paljon sattunut. Äippä säikähti kolahdusta ja heräsi. Kävin ulkona pissalla, haukuin vähän kuuta ja palasin sänkyyn nukkumaan.

Aamupäivällä tutkin vähän paikkoja pihalla ja löysinkin mielenkiintoisen hajun valkovuokkopuskasta. Äippä luuli, että kukkia haistelin ja otti kuvan. Vielä mitä. Kukkien alla oli aivan ihana puoliksi syöty linnunraato. Äippä huusi eikä enää ottanut kuvia, ja minä ryntäsin karkuun raato suussa. Vähän ehdin maistella, ennen kuin kilttinä poikana annoin sen pois. Kompostimatojen ruuaksi se ihanuus päätyi.

Aarre kukkapuskassa

Raatoepisodin jälkeen äippä leikki minun kanssani namin piilotusta. Minun piti siis etsiä äipän piilottama nami, mutta en saanut ottaa sitä ilman lupaa. Kiva leikki oli se.

Odotan lupaa löytämäni namin ottamiseen

Huomenna lähdetään hakemaan Aatua kotiin ja lomaillaan muutama päivä Turussa. Kiva nähdä Ninniä ja tyttöjä ja miksei Aatuakin.

Murtunut mies

Olen allapäin. Ei tullutkaan perhettä Ninnille ja minulle. Ninni olisi kyllä halunnut, mutta minua alkoi vastuu pelottamaan. Siinä kävi sitten niin, ettei seksipuuhista tullut mitään. Nyt harmittaa, mutta tällä kertaa otollinen aika on ohi. Onneksi Ninni tykkää minusta yhtä paljon kuin ennenkin, ja ihmiset lohduttavat, että kenelle tahansa voi käydä niin. Sopisikohan koirille se Viagra, mitä meidän äipän sähköpostissa tyrkyttävät lähes päivittäin?

Muuten on ollut mukavaa lomailla täällä Mudilassa: pitkiä metsälenkkejä ja muuta kivaa. Jekku on vaan  nyt niin isäntää, niin isäntää, kun tätikoirat ovat poistuneet tuonilmasiin häntä komentamasta. Sen verran sen kakaran kukkoilu tympäisi, että nostin pari kertaa koipea Mudilan sohvaan. Jekku ei siitä välittänyt, mutta Mudilan emäntä poltti hihansa. Onneksi kuitenkin leppyi pian.




Enimmäkseen ollaan Jekun kanssa ihan hyviä kaveruksia

Vähän huolestunut olen Jiristä, kun se ei ole tottunut olemaan yksin kotona. Se ole edes päivittänyt blogia, vaikka sai luvan. Äippä kyllä sanoi, että Jirille tekee hyvää itsenäistyä vähän. Ehkä niin, pianhan se nähdään. Äippä tulee ensi viikolla hakemaan minut kotiin.

Täällä Mudilassa koirat saavat maata sohvalla. Täytyy varmaan aloittaa kotona uudet sohvasääntöneuvottelut.

Kuvat: Eeva-Stiina Hatakka