Jiri on kekseliäs kaveri. Se huomasi illalla, että varastohuoneen ovi oli jäänyt raolleen ja muisti heti siellä olevan avaamattoman ruokasäkin. Sinne siis, ja reikä säkin kulmaan. Sieltä alkoi valua taivaan mannaa. Jiri ahmi, ja minä vähän avustin. Meidät keksittiin vasta kotvan päästä. Kyytiä saatiin!
Mentiin nukkumaan aika myöhään. Puolen tunnin päästä Jiri oksensi. Silloin vasta äippä tajusi meidän olleen syömäpuuhissa vähän pidempään. Sitten me mentiin juomaan ja haluttiin ulos kakalle. Nukkumaan taas, mutta Jirillä oli huono olo. Se vain pyöri ja huokaili häkissään. Vähän minuakin ahdisti, mutta en kertonut. Mentiin juomaan ja kakalle ja juomaan ja kakalle... Ei tykännyt äippä.
Aamulla olisi sitten nukuttanut, mutta ulos meidät kyörättiin. Kakkaa tuli. Ruokaa saatiin vain pikku rippunen, kun kuulemma olimme jo syöneet tämän päivän annoksemme. Sitäkään emme olisi saaneet, ellei Jirillä olisi ollut matolääkepäivä.
Minusta tämä ruokarangaistus oli epäreilu, koska kärsimme jo yöllä huonosta olosta ja surkeista yöunista. Säkki nousi meidän ulottumattomiin, joten Jirin on keksittävä jotain muuta kepposteltavaa.
Wau! Se on ny sitten Jirikin yltänyt Kepposmestarin arvonimeen. Onnee!
VastaaPoistaJiri kiittää arvonimestä ja kysyy, onko se syötävää?
VastaaPoistaMulla kävin kerran vähän huonommin, kun söin neljän päivän ruoat yhdellä kerralla. Kakkaa tuli ja huono olo oli jonkun aikaa, mutta seuraavana päivänä oli taas kauhee nälkä. Ja mun piti olla neljä (siis 4) päivää ihan niukalla ravinnolla. Gaumee rangaistus. Se rangaistus ei oo mitään syötävää toisin kuin kepponen voi olla.
VastaaPoistat. Olli, keppostelija on toinen nimeni.
Voi Olliolli! Se on välillä vaikeasti ymmärrettävää tuo ihmisten värkkäämä koirasäännöstö. Ja voisivathan ne kehittää sellaisen ruuan, joka ei tekisi huonoa oloa, vaikka ottaisi vähän ylimääräistä:)
VastaaPoista