perjantai 20. syyskuuta 2013

Palatsivallankumous

Kotini on linnani, siis myös palatsini. Kummia kuuluu tästä palatsista: pikkuveli on noussut kapinaan. Vissiin ajatteli, että kun 1. vuosi tuli täyteen,  pitää alkaa valtasuhteita testaamaan.

Ruokakupilla tapahtui. Jiri saa enemmän ruokaa kuin minä. Melkein aina se on kuitenkin tyhjentänyt ruokakuppinsa yhtaikaa minun kanssani. Jostain syystä se yhtenä aamuna vähän hidasteli. Päätin, että loppuruoka kuuluu minulle (äippä oli selin). Hitsi, se hyökkäsi päälle ja näytteli niitä isoja hampaitaan. Ihan tosissaan. Fiksuna tyyppinä peräännyin, arvokkaasti tietenkin. Se tuli vielä perään! Poistuin areenalta ja katsoin vielä epäuskoisena perääni: pikkuveli hyppii kuonolle. Luulin sitä pehmopojaksi. Erehtyväinen olen minäkin. Pitäköön sapuskansa!

Muuten olemme kavereita edelleen. En kuitenkaan enää yritä myöskään sen nukkumapaikalle, vaikka miten mieli tekisi. Mitenkähän tässä pelissä lopulta käy?

Leikit onneksi sujuvat kuten ennenkin

5 kommenttia:

  1. Mysky: Hmmm... mitens tää tarina tuntuu niin tutulta... Ai joo, noin kävi meillekin. :D

    VastaaPoista
  2. Nii-i, pikkuveljet ei aina pysykään pikkuveljinä. Vallassa pysyminen vaatii parhaan luokan diplomaattisia taitoja, mutta mehän kyllä olemme moniosaajia, veli Myrsky. Vai mitä?

    VastaaPoista
  3. No onpa mukava ja lämmin runotus. Tykätään ja äippä kans.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tarkoitit vissiin sitä syyslaulua. Nyt tarttee vielä säveltää se mieskuoro Ulvojille sopivaksi.

      Poista
  4. Jaa joo, vissiin se Naapurin Musti kävi täällä sohlaamassa ja säätämässä ja mentiin ihan sekasin. :D

    VastaaPoista