tiistai 12. elokuuta 2014

Kesäelämän ihanuus ja kurjuus

Mukavaa, kun on kesä. Ei tarvitse pukeutua mihinkään ihme asusteisiin, ja takaovikin on auki meidän kulkea melkein yötä päivää. Kun kesä kuivui, katosivat itikat ja lopulta myös paarmat.

Saatiin viettää pari päivää mökillä lasten kanssa. Kovasti yrittivät innostaa meitä uimaan, välillä liivit päällä ja välillä ilman. Jiri vähän uikin vapaaehtoisesti, mutta minut piti laskea laiturilta veteen liiveineni, että jouduin vähän uimaan. Totta puhuen se virkisti vähän, mutta älkää kertoko kenellekään. Nuno-serkku kyllä plutasi meidänkin edestä. Se piti välillä komentaa rannalle niinkuin muuten lapsetkin.


Jiri ja Nuno menossa uimaan. Minä turvallisesti rannalla.


Mökillä saadaan juosta vapaana, mutta viihdyttiin hiekkalaatikolla lasten kanssa.
 
Kesän kurjiin puoliin kuuluvat lentävät ja pistävät/purevat pörriäiset, välillä liian kuuma keli ja kurjimpana Jirin anaalirauhasten tulehtuminen. Se tekee kipeää, kokemuksesta tiedän. Jiri ei antanut äipän tyhjentää, ja niin se ravasi yhden kokonaisen yön edestakaisin. Ei siinä sitten oikein  kukaan nukkunut. Seuraavana päivänä äipän ihmispoika tyhjensi anaalit, kun äiti piti Jiriä kiinni. Sitä seuraavana päivänä Jiri vietiin vielä klinikalle tarkastukseen. Olisin halunnut mukaan, koska siellä saa aina nameja. Ei otettu, mutta ei haittaa, koska siellä oli ollut tosi kuuma.  Anaalit olivat tyhjät, eikä tarvinnut edes lääkekuuria aloittaa.

Avustava henkilökunta ja Jiri odottavat vuoroaan klinikan pihalla.
Jiri on menossa näyttelyyn, joten sitä on pitänyt trimmailla, ja minuakin vähän. Kun oli niin hyvä ilma, äippä päätti perustaa trimmaamon pihalle. Sillä aikaa me piilouduimme, minä menin päivänliljaviidakkoon ja Jiri marjapuskan taakse. Meidät kyllä löydettiin.


e
Pihatrimmaamo odottaa asiakkaita.
 

Tänään äippä lähti kaupunkiin sadepäivän ratoksi. Siellä meni aikaa ja hirveästi rahaa, kun äippä tilasi uudet silmälasit. Onneksi rahaa kuitenkin meidänkin tarpeisiimme, ja saimme uusia palloja, juuri meille sopivan kokoisia ja hampaankestävää (toivottavasti) kumia. Pallot löytyivät ohimennessä Stadiumista, ja neljän pallon satsi maksoi vain 9,90 €. Saimme kumpikin oman pallon, mutta silti tuli pikku tappelu. Ei haavoittuneita.

Jiri ja pallot potretissa.
Yksi pallo on menossa Ninni-serkulle tuliaisiksi, kun menemme Turkuun loppuviikosta.

4 kommenttia:

  1. Hienoja on pallot! Tuommosija pitäs ehtijä mullehhii.
    Mukava päevä on ollu teellä sielä:) Uintija ja kaverija. Tuo rimmaashomma ee ehken nii mukavata oo ollunna. Vuan pakkohan se on sehhii tehä. Puarmat ja itikat on vähempänä vuan äkäset ampijaeset ja hirvikärpäset on tullunna tilalle. Ee hyvä.
    Onneks on Jirin peräpeelihii kunnossa. Se vasta on kippee ja hankala vaeva. Kokemusta on.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä ei tässä kotona onneksi ole hirvikärpäsiä, kun asutaan taajamassa. Metsässäkin ne jahtaavat äippää ja unohtavat meidät. Ollaan kai väärän värisiä, liian pieniä ja arvaamattomasti suuntaa vaihtavia. Ampparit rauhoittuivat kun tuli vettä ja ilma viileni. Muutenkin tykkään, kun viileni. Ei tule niin kuuma yöllä äipän vieressä.
      Ihanat kesäpäivät lasten kanssa ovat kaunis muisto vain, kun koulu alkoi. Trimmaaminen jatkuu, onneksi se kohdistuu suurimmalta osalta Jiriin.
      Palloja testaillaan, mukavasti suuhun sopivia ovat, eivätkä inhottavan karvaisia kuten tennispalllot.

      Poista
  2. Onpas teillä paljon ohjelmaa näin kesäaikaan! Lapset saavat aikaiseksi kaikkea hauskaa, pelkästään aikuisten seurassa ei varmaan olisi ollenkaan noin mukavaa. Ne vaan istuisivat lepotuoleissaan ja lukisivat jotain, pahimmillaan torkkuisivat. Tylsää. Onneksi on noita lapsia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juurikin näin. Jos aamulla kerrotaan, että pojat (asuvat lähellä ja käyvät usein) tulevat tänään, asettuvat koiraherrat eteiseen pitämään vahtia. Siinä voidaan sitten nakottaa tuntikaupalla. Kun auto tulee pihaan, alkaa hirveä laulaminen, ja sitten tietysti normaalit vastaanottoseremoniat. Kun lapset lähtevät, alkaa muutaman minuutin haikea ulvontahetki. Onneksi asun omakotitalossa, niin ei ole tarvinnut kieltää äänekkäitä tunteenpurkauksia. Kun lapset lähtevät, vaipuvat koirulit koomaan, josta heräävät vain syömään ja pissille.

      Poista