Pimeetä touhua

Joulukuu alkaa olla puolessa välissä, mutta säiden haltija vain pihtailee lumen kanssa. Ja sekin vähä, mitä on saatu, on märkää ja karvoihin tarttuvaa. Aamulenkillä äippä joutui putsaamaan lumipallot jaloistani kolme kertaa. Tai siis repimään. Jirin karvoihin lumi ei takerru yhtä paljon, mikä ei mielestäni ole yhtään reilua, koska Jirillä on paljon enemmän karvaa kuin minulla.

Kun ei ole lunta, on myös koko ajan pimeää. Hyvänä puolena pimeydessä on se, ettei äipällä ole kamera koko ajan mukana. Kuvaushommista on mennyt maku, kun Jiri Linssilude tunkee aina minun ja kameran väliin. Minusta tulisi niin paljon parempia kuvia kuin tuosta pikkuveli Mörrimöykystä. Joojoo, kyllä minä siitä tykkään, mutta minä olen kuitenkin pomo täällä. Äippää ei lasketa, kun sillä on vain kaksi jalkaa.

Aina on pikkuveli edessä

Suuri musta-hopea päällikkö
 

Pihalla on nyt kaikenlaista talvihommaa, esimerkiksi lintulaudan ympärys on päivittäin puhdistettava maahan sinkoilleista siemenistä. Jostain syystä äippä on virittänyt tuommoisen aitauksen siihen ympärille, mikä huomattavasti hankaloittaa tehtävän kunnollista suorittamista.

 

 

 

Pihalla on nyt hyvä putsata partaa, kun ihmispojat tekivät sitä varten lumikasan. Kuvassa Jiri.

 

 

 

 

Meille on tullut suru-uutinen. Mudilan Manta-täti on poistunut tuonilmasiin. Manta oli kovin kipuileva viimeiset aikansa ja tavallistakin äreämpi, siksi se lähti. Kukahan nyt rupeaa pitämään jöötä koko suvun koirille? En minä ainakaan, eli päällikön vakanssi olisi auki. Hyvää matkaa, Manta! Ja vie terveisiä muille edesmenneille, erityisesti Piski-sedälle ja Wilmalle!

 



Kuva on meidän mökiltä, kuvaajana Mudilan ihmispomo Iitu