Juhannusheila Peppi

Juhannus tuli ja meni. Vieraita virtasi, joten vietimme juhannuksen kotosalla. Näin oli hyvä, koska kaikki vieraat olivat mieluisia.

Kaikista mieluisin oli Peppi-mudi, joka oli lähtenyt Jekun kaveriksi lomailemaan, kun Hipsuliisi on vielä mammavapaalla. Saimme siis juhannusheilan ihan odottamatta. Me tykkäsimme Pepistä ihan kybällä. Jekku yritti kyllä omia tytön itselleen, mutta saimme me silti leikkiä heilamme kanssa.

Peppi tykkää kovasti myös lapsista. Se halusi koko ajan olla siellä missä lapsetkin ja työnsi vielä vaativasti päänsä syliin rapsuteltavaksi. Pepillä on mudiksi hassun pitkät ja karvaiset taittokorvat. Minusta ne ovat oikein sievät. Ja nuo silmät sitten, oih!

Paavo ja Peppi tutustuvat taiteeseen, mielenkiintoista oli.
 

 Minäkin olisin halunnut tutustua taiteeseen, mutta kun pääsin syliin, niin lehdessä olikin ihan muita juttuja. Olin vähän pahalla päällä kuvauksessa, kun Iitu oli vienyt minulta karvat enkä ollut ihan edustavimmillani.


Mudit kävivät uimassa, meitä ei kiinnostanut. Peppi löysi itsestään vesipelastuskoiran ja yritti kiskoa Iitua rannalle. Viljo sai uida ihan rauhassa. Tosin vepe-koiran pitäisi osata uidakin..

 





Jekku ihmettelee mudia, joka ei halua uida.