 |
| Tässä kuvassa ovat seminaarin ainoat miehet. |
Laitan tähän linkin asiaa koskevaan juttuun.
http://www.vantaansanomat.fi/artikkeli/456173-lukukoirien-koulutus-alkaa-ensi-vuonna-tallainen-karvaturri-sopii-tehtavaan
Seminaarissa oli oikein mukavaa, vaikka aluksi ihmettelin, missä lukijat, kun minulla oli oma virka-asu yllä. Sitten arvelin, että äippä oli erehtynyt huivista ja ollaankin kaverikoirakeikalla. Testasin, ja se toimi. Kaikki halusivat rapsutella, ja kyllä minä nautin. Oikein hyvin tutustuin lukukoira Börjen emäntään. Tykkäsin kovasti ja lähetin Börjelle terveisiä. Iltapäivällä minua alkoi kuitenkin väsyttää ja tulin levottomaksi. Lähdimme sitten pois ennen seminaarin päättymistä. Hyvin nukutti kotona.
Lukukoira-asioista voi lukea enemmän Kennelliiton sivuilta. Linkitän senkin.
http://www.kennelliitto.fi/koirat/lukukoirat
Tulinko viisaammaksi? No en, koska keskityin rapsutuksista nauttimiseen. Toivottavasti äippä kuunteli. Varma siitä en kyllä voi olla.
Ensi viikolla on se hammaslääkäri, joten pidän saikkua sen viikon. Kerran ehdimme kuitenkin lukukoirailla ennen äipän saikkua.
Meillekin tuli SKL:lta sähköpostia ja taisin tunnistaa kuvasta yhden tosi tutuksi käynyyn mustahopean Lukukoiran! Mahtavaa julkisuutta käppänöille, ihanaa kun sinun matte on niin hyvällä asialla :)
VastaaPoistaKirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
PoistaVi tackar och bockar!
PoistaNäitä koulutuksia varmaan meillä pidetäänkin silmällä, jos sattuisi joku sopivalle etäisyydelle. Lucy-neitihän on epävirallisesti käynyt läheisellä koululla kuuntelemassa lasten lukemista, mutta olisihan mukavaa olla oikea koulutettu lukukoira.
VastaaPoistaNäytät oikein hienolta uudessa huivissasi! :)
Koulutuksia tulee vähitellen, nyt on vielä pula kouluttajista ja testaajista. Parissa vuodessa varmaan tapahtuu jo paljon. Jatkakaa vain entiseen malliin siihen asti.
PoistaMinä vain esittelin huivin mallikappaletta, ja annoin sen sitten takaisin. Siihen voi vielä tulla muutoksia. Eli pukeudun keikoille vielä siniseen huiviini.
PoistaHieno pönötys, Aatu, ja oot kunniaks kaikille koirille, et vaan lukukoirille. Joo.
VastaaPoistaPitäähän sitä pönkittää, kun lehdistö kahden mukavan tyttöihmisen muodossa sitä pyytää. Tukan ja parran sotkuisuudesta syyttävä sormi osoittaa äippää.
VastaaPoistaSiis pönöttää
PoistaHieno on huivi ja huivin pitäjähhii. Eekä oo parta eekä tukka sotkeoksissa :) Sammoo mieltä oon ku Tuulisettii. Kunnijaks oot kaekille koerille!
VastaaPoistaOi kiitos, Iivari! Minulle riittää kyllä olla kunniaksi lukukoirille. Ja ehkä käppänöille. Mutta onhan se kiva, kun kaverit kehuvat.
PoistaLukukoiran huivin väristä on kehkeytymässä taistelu. Jotkut haluavat samanvärisen kuin itsellä on nyt, joidenkin mielestä se on liian lähellä kaverikoirahuivin väriä, ja jotkut taas haluavat varata keltaisen varoitusväriksi kaukaa kierrettäville koirille. Tämä viimeksi mainittu on kyllä huomionarvoinen: lukukoirat eivät ole epäsosiaalisia eivätkä halua, että heitä sellaisiksi luullaankaan.
Hyvin sopii uusi Kennelliiton huivi tummalle koiralle! Ja taitaa taas itse varsinainen asia jäädä sivuun, kun huivin väristä vedetään herneet nenään... No kaikenlaista keskustelua on vielä taatustii luvassa, mutta eiköhän pitemmän päälle kuitenkin ole lukukoiratoiminnalle eduksi, että saatiin laatusuositus valmiiksi ja Kennelliitto alkaa kouluttaa ja testata koirakoita.
VastaaPoistaOlen samaa mieltä kanssasi Sylvi-neito. Lukukoiran työssä tärkeintä ei ole huivi eikä varsinkaan sen väri, ei myöskään ammattinimike, vaan se positiivisen lukukokemuksen järjestäminen lukijalle. Minä voisin ihan hyvin olla vaikka höpötyspöpötysrakki, kunhan saan tehdä työni rauhassa.
VastaaPoistaOlen nyt ollut saikulla, kun ensin minulta otettiin hampaita ja sitten tulin kipulääkkeistä hirveän kipeäksi, mutta keskiviikkona pääsen taas hommiin.