Hammaspeikko mellastaa

Ikävä otus hammaspeikko on päässyt tekemään ilkeitä tekosiaan Ninni-serkun ja minun hampaissa. Ninnin suu oli niin kipeä, että syöminenkin oli vaikeaa. Nyt 18 hammasta köyhempänä syöminen on taas alkanut tuntua mukavalta. Olimme Turussa käymässä Ninnin hammaslääkäripäivänä, ja kyllä hän oli aika sairas ja väsynyt vielä seuraavanakin päivänä, mutta nyt ovat asiat jo paremmin.

Ninni-serkku toipilaana

Ninnin kokemuksesta viisastuneena äippä tarkistutti meidänkin hampaamme, kun kävimme rokotuksilla. Minulta löytyi parodontiittia ja ainakin yksi heiluva, siis poistettava hammas. Ensi viikolla on sitten minun vuoroni mennä hammashoitoon. Vähän pelottaa. Jirin purukalusto on hyvässä kunnossa, ihan pikkuisen on hammaskiveä.
Äippä totesi löydöistä viisastuneena, että hampaat olisi pitänyt pestä joka päivä eikä vain kaksi kertaa viikossa. Siihen joudumme nyt Jirin kanssa alistumaan.

Turun reissuun oli juhlava syy, kun äippä täytti pyöreitä vuosia ja perhe halusi järjestää pienimuotoiset juhlat. Vähän kyllä ihmettelen, että mitä ne pyöreät vuodet ovat. Minun mielestäni vuodet ovat paremminkin pitkulaisia.

Reissulla oli oikein kivaa, vaikka Ninni olikin vähän pipi eikä Mudilan koiria tavattu ollenkaan. Olgasta on tullut teini, ja kun Jiri vähän yritti komentaa sitä, se poistui seurastamme kirsu pystyssä eikä ollut sen jälkeen meitä huomaavinaan. Onneksi ympärillä oli paljon meistä tykkääviä ihmisiä.

Työrintamalle kuuluu hyvää. Lukukoirahommat jatkuvat keskiviikkoisin, ja huomenna on se valtakunnallinen lukukoiraseminaari, johon pääsen edustamaan lukukoiria.
Sunnuntaina kävin pitkästä aikaa kaverikoirahommissa. Siellä oli harjoittelussa Lasse-käppänä, jonka kanssa meistä tuli heti kaverit. Olemme Lassen kanssa melkein samanikäisiä. Toivottavasti pääsen Lassen kanssa töihin toistekin.



Hommissa sylikoirana. En tykännyt ponnarista. Kuva Pia Tiilikka

Uusi ystäväni Lasse  Kuva Pia Tiilikka

Päivän työt on tehty. Kuva Pia Tiilikka