Pikkuveli pyrkii näytelmän sankariksi

Pyörähdettiin Turussa, kun siellä oli koiranäyttely. Kohtalaisen kalsea reissu. Oli kylmää, eikä näyttelymenestyskään ollut ihan Oscar-luokkaa. Onni komensi meitä.

Äippä oli neulonut villapaidat meille käppänöille. Tarpeen ne olivatkin sekä matkalla autossa että perillä Turun tuulessa ja pakkasessa. Rami kuvasi kännykällä meidät villapaitoinemme.



Villapaidat testissä

 

Elli ja äippä veivät Jirin näyttelyyn. Jiri oli näyttelytrimmissä minun mielestäni oikein hyvän näköinen. Näyttelyaamuna siltä vielä pestiin ja föönattiin parta ja jalat. Virhe: karva lähti lentoon, eikä kampaamisesta ollut mitään apua. Minä jäin näyttelyn ajaksi pitämään seuraa Ninnille.

Jirin näyttelytiimi kertoo: Aluksi hallissa oli Jirin mielestä ihan mielenkiintoista , mutta kun piti mennä kehään treenaamaan, se löi nelitassujarrunsa lukkoon. Seisominen sekä pöydällä että lattialla sujui ihan hyvin, eikä Jiri kovin paljoa välittänyt muista lähellä olevista koirista. Kehän kiertämistä treenattiin siinä sitten moneen kertaan, välillä kahden henkilön voimin. Arvoitukseksi jäi lopultakin, meneekö se ollenkaan oikeassa kehässä.



"Mitä me oikein odotellaan?"

 

Jirin luokassa (urokset, junioriluokka) oli kahdeksan koiraa, Jiri ja Elli jonon ykkösenä. No, menihän se, tosin ringissä se vielä nojaili välillä remmiinsä. Pöydällä oli melko rentona, häntä ei kyllä noussut pitemmälle kuin vaakasuoraan. Nätisti katsoi tuomaria silmiin, kun tämä puhutteli. Edestakaisliike ja lattialla seisominen sujuivat myös. Tulos EH. Luokassa sai EH:n kolme koiraa ja loput ERI:n. JUK1 meni koiralle, joka oli kyllä kaunis, mutta  näytti kovin isolta. Tuomari toki mittasi sen. Sama koira sai myös SERTin ja myös varaSERT tuli junioriluokkaan, joten uroksille ei CACIBeja jaettu. Kaikkiaan uroksia oli kehässä 10.
Hallissa oli hämärää ja ahdasta, joten kehien aikana ei kuvia saatu. Onneksi tuli pari kuvaa treenivaiheesta. Näkyy olevan vielä ulkoiluremmivarustus.

Kun sitten lähdettiin liikkeelle ostoksia tekemään, Jiri kyllä tiesi tasan tarkkaan, mistä ovesta ulos pääsee. Saatiin kuitenkin ostokset tehtyä.

Tuomarin (Annette Bystrup, Tanska) lausunto suomennettuna:  Voimakas pikku koira, sopusuhtainen. Hyvä pää, jossa voimakas kallo. Hyvin asettuneet, riippuvat korvat, yhdensuuntaiset pään linjat, kaunis parta. Oikeanlainen saksipurenta. Voimakas kaula ja ylälinja. Hyvin kulmautunut. Hyväksyttävä turkki, peitekarva. Ranskalainen asento: hieman uloskiertyneet kyynärpäät. Hyvin asettunut häntä. Liikkeet joustavat ja erinomaisesti etenevät. Vielä hiukan kehittymätön, mutta ikäänsä nähden sopiva.
Selviä virheitä oli siis karvan laatu ja kyynärpäiden asento, näistä se EH varmaan tuli.

Hienoa, että saatiin näin perinpohjainen lausunto. Hyvä, että saatiin näyttelykokemusta. Ura jatkuu varmastikin vasta keväällä tai kesällä, kun on vielä kerran nypitty koko karva.

Kiitos koko tiimille: Iitulle, joka teki perustrimmin, Merjalle, joka teki näyttelytrimmin ja Ellille, joka esitti Jirin!

Aatu jatkaa: näyttelystä tuli uupunut porukka. Jiri nukkui, äippä torkkui sohvalla, eikä Ellikään jaksanut lähteä treeneihin. Jouduttiin leikkimään Ninnin kanssa kahdestaan.
Seuraavana aamuna lähdettiin kotiin, kun talo tyhjeni koululaisista ja töihin menevistä. Ninni olisi halunnut lähteä mukaan, mutta äippä ei ottanut.  Kun tultiin kotiin, oli sisälläkin aluksi niin viileää, että villapaidat olivat tarpeen. Nukuin vielä yönkin äipän peiton alla, kun äippääkin paleli. Jyväpussi lämmitti ihanasti. Jirille tuli peiton alla kuuma, ja se meni lattialle nukkumaan, BRRR!

Partanaamat

Myrsky ja Tuisku heittivät naamahaasteen. Ne pojat ovat niin ilmeikkäitä. Kyllä meidän on vaikeaa ilmeillä, kun on parta ja otsatukka. Jotain kuitenkin.




Minä ja ystäväni Nelli



Jiri ekaa päivää omassa kodissa

 



Jiri opettelee koiraksi

 





Tämä on MINUN pikkuveljeni, älä yritä!

Kuka herätti?



Tiukka katse vastatuuleen! 





 

 

Ihan pikkasen kävin kukkapenkissä





 

 

 

Ja vieläkin tökkii kuvien siirto #¤%&!

                                                                 

 

 

Koiruuksia joulun aikaan

Joulu tuli ja meni vesisateessa. Nautimme siitä. Siis joulusta, ei vesisateesta.

Tänä vuonna vietimme joulua Turussa Onnin ja Ninnin lauman kanssa. Ensin kyllä vierailtiin Piikkiön Mudilassa. Jekku-pennun kanssa tuli vähän kuonopokkaa, mutta Manta rauhoitti pelin. Jiri ja Jekku merkkailivat kilpaa nurkkia sisällä, ja sai siitä osansa äipän matkalaukkukin. Minultakin taisi unohtua, ettei sisälle merkkailla. No, siitä tuli huutoa, ja jotenkin kummasti muisti palasi. Siis minulle, ei kakaroille.

Jouluherkkuja saatiin, ja myös lahjoja, vaikka pukkia ei nähtykään. Onni-setä vähän ärhenteli välillä. Ninni ja Jiri leikkivät. Pitkiä ja märkiä lenkkejä tehtiin tyttöjen kanssa. Onni varasti ruokaa pöydältä. Ei me, eihän toki. Jirille jäi merkkailu päälle, ja sille laitettiin Ninnin juoksuhousut jalkaan. Ne Jiri otti pian pois, liian tyttömäiset kai. Äippä tuunasi sitten urosvyön vanhoista sukkahousuista ja pikkuhousunsuojista. Hyvin toimi, paitsi kerran Jiri pissi housuun. Eipä haitanneet sukkahousut Jirin menoa, vaikka ihan ensin sitä vähän nolotti.

Hyvä ja halpa urosvyö



Nolottaa niin

 

Joulun jälkeen kidnappasimmme Ninnin ja tytöt mukaamme kotiin. Sade jatkui aina vaan, mutta kyllä me jaksoimme koiraporukalla riekkua pihalla. Parin päivän päästä Iitu toi muditkin meille, ja taas ne kersat aloittivat merkkailun. Tällä kertaa pojat saatiin ruotuun puhuttelulla, ainakin melkein. Ninni päätti, että vesi joulukuusenjalasta on terveellisempää kuin juomakupista.
Ohjelmassa oli leikkiä, lenkkejä ja trimmausta. Jekun kanssa tapeltiinkin, ja Jekkurekku reijitti toisen korvani. Mudit ja Ninni kävivät treeneissä.Vieraita kävi ihan mukavasti: Rautalammin koirahotellin henkilökunta ja Käpälämäen voimakaksikko, joka oli yhden yönkin. Rapsutuksia riitti.

Sillä välin Kauhulassa Onni-setä päätti hankkia itselleen valkean joulun. Siinä meni se juuri hankittu luxuspeti, ja Onni saa taas makoilla pelkkien vilttien päällä. Ehkä peti olikin Onnin kipeälle selälle liian pehmeä. Kuva on Ramin ottama.

Uusi vuosi otettiin vastaan vesisateessa, kuinkas muuten. Aika paljon ammuskelivat, mutta ei meitä kiinnostanut. Manta kyllä jaksoi haukkua ja murista.

Meiltä loppui jouluhuvit, kun Iitu vuorostaan kidnappasi Ninnin ja tytöt viedäkseen lauman takaisin kotiin. Olisittepa nähneet Iitun kuljetusvälineen, kun siihen oli lastattu neljä koiraa ja kolme ihmistä tavaroineen!


















 










































Joulutervehdys

Hyvää ja erityisen herkkurikasta joulua kaikille nelijalkaisille ystävillemme palveluskuntineen!

 

 

 

Toivottavat Aatu ja Jiri sekä sihteeri-palvelija



Katkokakkija ja pätkäpissijä

Minä olen äipän mielestä katkokakkija ja Jiri pätkäpissijä. Vissiin kestää lenkit liian pitkään, kun pitää ruveta kavereitaan nimittelemään.
Minä kyllä kakin joka lenkillä monta kertaa, koska kakka on niin kovaa, että kakkiminen tekee kipeää. Varsinkin, kun ne anaalirauhasetkin välillä vaivaavat. Nyt minulle on annettu aamuruuan kanssa Levolacia, joka on kyllä helpottanut tulostamista. Levolac maistuu hyvälle. Jirikin saa osansa, kun se putsaa minun partani syönnin jälkeen.
Jiri on oikeasti pätkäpissijä. Se saattaa unohtaa pissimisen ja jäädä kuikoilemaan koipi pystyssä, jos jotain mielenkinntoista on näkemäalueella. Sitten on taas kohta pysähdyttävä pissille. Kyllähän minäkin merkkailen, mutta...

Talvi tuli ja talvi meni. Jäljelle jäi kirottu liukkaus, joka ei tunnu haittaavan äippää ollenkaan, kun sillä on ne Icebugit. Ei silti, ei me haluttaiskaan kenkiä.

Kuva on otettu silloin, kun oli se talvi ja piti ihan pukeutua nuoskalumivarusteisiin potkurilenkkiä varten.

 

 

 

Saatiin yhtenä päivänä hirvenluut kaluttaviksi. Työnjako oli sellainen, että äkkiä kalusin oman luuni melko puhtaaksi ja kävin sitten nappaamassa hitaammin syövältä Jiriltä puoleksi putsatun itselleni. Jiri oli ihan tyytyväinen, kun sillä vain oli joku luu. Vieläkin on vähän luunjämiä pihalla. Jiri saattaa muistaessaan pyytää yölläkin ulos hampaitaan harjoittamaan. Eipä tykkää äippä, ei. Minustakin yöt, ja pitkälle aamutkin ovat nukkumista varten.

 

 

 





 

 

 

 

Joulu tulla jollottaa, meillä on valvovia tontunsilmiä joka paikassa. Voi olla, ettei saada lahjoja.

 

 

 

 





 







Kuvat kehiin!

 Viimeinkin äippä on saanut yhden kuvankäsittelyohjelman toimimaan, ja me pääsemme taas framille. Koiran mielipiteeni on, että läppäriä ei olisi tarvinnut vaihtaa. Senkin rahan olisi voinut käyttää herkkuihin ja leluihin, mutta ei auta meidän murinat näissä asioissa.

Jiri on saanut perusteellisen trimmin. Ensin äippä otti pohjavillaa oikein urakalla, sitten Jiri kävi ammattitrimmarilla nypittävänä. Varattu kaksi tuntia riitti vain rungon nyppimiseen, mistä äippä jatkoi ensin nyppimällä, sitten vielä saksilla ja ajelemalla. Monta päivää kesti touhu, tosin vain 1 -2 tuntia päivässä. Jiri kesti kuin mies eikä pakoillut edes nähdessään trimmausvälineet liikkeellä. Nätti poika siitä tuli. Aluksi karvan puuttuminen selästä oudoksutti Jiriä, ja taisi sitä vähän palellakin, mutta manttelia se ei kuitenkaan olisi halunnut päälleen. No, tottuihan se siihenkin. Minä ehdin jo luulla päässeeni koko touhusta kuin koira veräjästä, mutta ei - kun Jiri tuli valmiiksi, oli minun vuoroni. Vähemmällä pääsin kuitenkin, koska minun turkkiani rullataan.

 

 

Pihapöydällä seisominen oli Jiristä vähän turvatonta, joten se veti takajalat mahan alle :(

 

Jirillä on mielestäni välillä outoja mielitekoja. Viimeksi se keksi, että keinuminen voisi olla mukavaa ja pyrki Paavon syliin keinuun. Uskokaa tai älkää, se tykkäsi keinumisesta niin, että nyt haluaa aina keinuun Paavon kanssa. Mitä kovemmat vauhdit, sen parempi.

,

                                          
                                           Kuvan ottamisen ajaksi keinu piti pysäyttää

Käytiin tässä Rautalammilla ja tehtiin siellä normaalit kuviot. Jorma viritti meille snautseripöydän, koska muuten emme olisi nähneet, mitä ulkona tapahtui. Siis jälleen loistava palvelu!

Höh, jotain häikkää on vieläkin kuvankäsittelyn ja blogin välillä, kun kuvien kokoa ei voi blogissa muuttaa eikä kuvatekstejä lisätä.

,

,

Aatun marraskuu

Ei siis vieläkään kuvia :(

Lorupuro alkoi taas pulputa, tässä tulee:


Aatun marraskuu

Vei syksyn sateet kesän pois.
Kurjempaa ei olla vois:
ulkona kun astelee,
sade kaiken kastelee,
kuraisiksi tulee tassut
pahempaakin, karvamassut.

Pimeää on melkein aina,
aurinko vain sunnuntaina
pikapikaa näyttäytyi,
sitten piiloon vetäytyi.
Paras ottaa unta palloon,
niin masennus ei pääse kalloon.