Jirin puheenvuoro

Aatu on riiuureissulla, ja minä olen täällä kotona huolehtimassa äipästä. Raskasta on ollut, kun on yksin pitänyt vahtia, haukkua ohikulkijat, hätistää linnut ja oravat pihalta ja katsoa, ettei äippä karkaa. Leikkikaveriakin olen kaivannut, kun Käpälämäen pojat ovat nyt olleet vain harvoin täällä meillä. Äippä on tosin yrittänyt keksiä minulle uusia leikkejä: pallonhakua ja pulmapelejä. Palloa haen innolla muutaman kerran. Ilmapalloihin en koske, ne ovat pelottavia. Pulmapelit äippä voi ratkoa ihan keskenään. Niin ahne en ole, että vaivaisin päätäni surkean pienien namien takia.

Kaiken surkeuden huippuna putosin viime yönä sängystä. Meinasin vain kylkeä kääntää, mutta lattialta sain itseni kokoilla. Onneksi ei paljon sattunut. Äippä säikähti kolahdusta ja heräsi. Kävin ulkona pissalla, haukuin vähän kuuta ja palasin sänkyyn nukkumaan.

Aamupäivällä tutkin vähän paikkoja pihalla ja löysinkin mielenkiintoisen hajun valkovuokkopuskasta. Äippä luuli, että kukkia haistelin ja otti kuvan. Vielä mitä. Kukkien alla oli aivan ihana puoliksi syöty linnunraato. Äippä huusi eikä enää ottanut kuvia, ja minä ryntäsin karkuun raato suussa. Vähän ehdin maistella, ennen kuin kilttinä poikana annoin sen pois. Kompostimatojen ruuaksi se ihanuus päätyi.

Aarre kukkapuskassa

Raatoepisodin jälkeen äippä leikki minun kanssani namin piilotusta. Minun piti siis etsiä äipän piilottama nami, mutta en saanut ottaa sitä ilman lupaa. Kiva leikki oli se.

Odotan lupaa löytämäni namin ottamiseen

Huomenna lähdetään hakemaan Aatua kotiin ja lomaillaan muutama päivä Turussa. Kiva nähdä Ninniä ja tyttöjä ja miksei Aatuakin.

Murtunut mies

Olen allapäin. Ei tullutkaan perhettä Ninnille ja minulle. Ninni olisi kyllä halunnut, mutta minua alkoi vastuu pelottamaan. Siinä kävi sitten niin, ettei seksipuuhista tullut mitään. Nyt harmittaa, mutta tällä kertaa otollinen aika on ohi. Onneksi Ninni tykkää minusta yhtä paljon kuin ennenkin, ja ihmiset lohduttavat, että kenelle tahansa voi käydä niin. Sopisikohan koirille se Viagra, mitä meidän äipän sähköpostissa tyrkyttävät lähes päivittäin?

Muuten on ollut mukavaa lomailla täällä Mudilassa: pitkiä metsälenkkejä ja muuta kivaa. Jekku on vaan  nyt niin isäntää, niin isäntää, kun tätikoirat ovat poistuneet tuonilmasiin häntä komentamasta. Sen verran sen kakaran kukkoilu tympäisi, että nostin pari kertaa koipea Mudilan sohvaan. Jekku ei siitä välittänyt, mutta Mudilan emäntä poltti hihansa. Onneksi kuitenkin leppyi pian.




Enimmäkseen ollaan Jekun kanssa ihan hyviä kaveruksia

Vähän huolestunut olen Jiristä, kun se ei ole tottunut olemaan yksin kotona. Se ole edes päivittänyt blogia, vaikka sai luvan. Äippä kyllä sanoi, että Jirille tekee hyvää itsenäistyä vähän. Ehkä niin, pianhan se nähdään. Äippä tulee ensi viikolla hakemaan minut kotiin.

Täällä Mudilassa koirat saavat maata sohvalla. Täytyy varmaan aloittaa kotona uudet sohvasääntöneuvottelut.

Kuvat: Eeva-Stiina Hatakka

Minä ja mun morsian

Viimein pääsin Turkuun Ninniä kihlaamaan. Kyllä meillä oli Ninnin kanssa kivaa, kun saimme leikkiä kahdestaan. Onni ei meidän touhuistamme välittänyt, ja Jiri ei ollut mukana ollenkaan. Ninnin tärppipäivät antoivat vielä odottaa itseään, eli vietimme vasta kihlajaisia. Häät ovat tiedossa lähipäivinä, sen verran hyvälle haisi morsian ja antoi jo vähän haistella takapäätään. Minä olen niin kova jätkä, että jaksan kyllä odottaa. Laitan paljon kuvia, että näette, miten kaunis pari me olemme.



Virallinen kihlajaiskuva. Minulla frakki ja Ninnillä morsiusleninki.

Kihlajaiskimppu oli sommiteltu jouluruusuista, ja istumme onnea tuottavan peikonpähkinän alla.

Saimme leikkiä pihalla vapaina. Harjoittelimme häävalssia, ilman musiikkia tosin. Kyllä lapsistamme tulee ketteriä, kauniita ja fiksuja.

 

 

Ja sitten piti taas poseerata. Mieluummin olisimme leikkineet, vaikka kyllä tätä kaunista morsianta kelpaa esitellä.

 

 

 

Pettymys oli suuri, kun mentiin ensin Mudilaan, mutta sitten Ninni vietiinkin omaan kotiin, ja minä jäin Jekun kaveriksi. Jekku on nyt niin isäntää, kun komentelevat tätimudit ovat poissa. Ehkä me pärjäämme, kun minä en rupea haastamaan.

 

Kivan jutun keksi illalla Mudilan orja ja vei minut treenaamaan agilitya oikeilla esteillä. Minä olen tietysti piilevä agilahjakkuus. Pääsen varmaan uudestaankin, jee!

 

 

 

Blogin jätän nyt pariksi viikoksi Jirin hoitoon, sillä ehdolla tietenkin, että minun asiani ja kuvani ovat etusijalla.

 







Tämä poika lähteekin rimpsalle

Ai ette tiedä, mitä rimpsalle tarkoittaa. Riiuureissulle, riiuureissulle, trallallaa. Ninnin juoksu on alkanut, ja palveluskunnat ovat näyttäneet vihreää valoa pentuprojektille. Trallallaa! Ensi viikolla äippä vie minut Turkuun ja jään sinne kolmeksi viikoksi. Jiri ei pääse mukaan, ettei Ninnin tarvitse vaivata sievää pikku päätään isävalinnoilla. Ninnihän tykkää myös Jiristä.

Jos kaikki onnistuu, syntyy kesäkuun loppupuolella pippuri-suolan värisiä pentuja, jotka ovat luovutusiässä elokuun puolenvälin jälkeen. Pennuista otetaan paljon kuvia, ja niitä laitetaan tänne minun blogiini, mutta myös Ninnin ja Jekun blogeihin.

Minä ja kaunis morsiameni

Minusta tulee lukukoira

Äippä tuli tässä eräänä päivänä kotiin outo virne naamallaan. Syykin selvisi: hän oli sopinut meidän lähikirjaston tädin kanssa, että minusta tulee lukukoira. Suhtauduin asiaan varauksella, niinkuin kunnon snautserin kuuluukin, mutta kun äippä sanoi, että siinä ollaan lasten kanssa, innostuin heti.

Sitten iski paniikki. Minähän en osaa lukea. Noloa. Päätin heti ryhtyä opettelemaan lukemista. Pojilta oli onneksi jäänyt kirja sopivaan paikkaan, joten aloitinkin heti. Valitettavasti lukeminen ei ollutkaan niin helppoa. miltä se näyttää. Tassut alkoivat jo hiota ja häntä laskeutua uhkaavasti. Entä, jos en selviäkään tästä haasteesta? Äippä katsoi minua ja nauroi. Sekin vielä. No, helpottihan se ahdistus lopulta, kun äippä kertoi, että lukukoira ei lue itse, vaan kuuntelee hiljaa, kun lapset lukevat. Senhän minä jo osaankin.

Tämä kirja haisee paljon luetulle.

Minulla on vielä koko kesä aikaa taitojeni hiomiseen. Elokuussa aloitetaan totuttelu kirjastossa, ja kun kaikki sujuu, ryhdytään hommiin. Kirjasto on alakoulun kanssa samassa rakennuksessa, joten varmaan riittää lukijoita. YESS! Viimeinkin jotakin arkirutiineista poikkeavaa.

Niin ja kiitos! Otan mielelläni vastaan kaikki neuvot ja vinkit teiltä, joille homma on jo tuttua.

Jäätiedotus Typylle

Käytiin tänään vähän pitemmällä ja melko kuraisella lenkillä. Otavan venesatama sattui matkan varrelle. Käytiin katsomassa jäätilannetta. Tältä siellä näytti. Kuvat ovat siis Puulaveden Otavanlahdelta (kartoissa Kotalahti). Näyttää hyvältä vappua ajatellen, vai mitä, Typy?

Jiri harkitsee tassujen kastelemista

Kelit ovat olleet lievästi sanottuna vaihtelevia, enimmäkseen kuitenkin kuraisia. Tassuja on pesty niin paljon, että luultavasti anturat ovat loppuun kuluneet.

Ninni ei vissiin haluakaan äidiksi, kun juoksu ei ole alkanut. Siitä seuraa se, ettei minusta ehkä tulekaan isä tänä keväänä. Harmillista, kun olin jo valmistautunut ohjaavana ja suojelevana isänä toimiseen. Ensi vuonna sitten, ellei nyt onnistu.

Pentu

Meille tulee pentu tänään. Tulkaa kaikki katsomaan, se on vinkeä otus.



Tämmöinen ujo pentu

Aprilliä, menittepä lankaan! Kuvassa on edesmennyt Piski-setämme pentuna vuonna 2003.
Jälkihuomautus: Piski eli Wanhan Purolan Biscuit 2003 - 2010 oli keskikokoinen snautseri.