Isyystesti

Käytiin äipän kanssa Klaukkalassa käppänöiden isyystestissä. Tai äippä oli vain kuskina. Sanoi sitä kääpiösnautsereiden jalostustarkastukseksi, mutta kyllähän minä tiedän, että isyystestihän se. Siis että olisiko minusta isäksi ja sitä kautta sulhoksi jollekin viehkeälle ja mukavalle käppänäneidolle. No, ei ole, jos tarkastajilta kysytään.

Oikeastaan en tykännyt koko testistä. Siinä kopeloitiin aika kovakouraisesti koko kroppani, luut vain rutisivat niiden kourissa. Hampaatkin laskettiin ja varpaat. Turkkia kaiveltiin ja venyteltiin, ja kroppaani mittailtiin sieltä täältä. Juoksutettiin ja seisotettiin, mutta osaamiani sirkustemppuja en saanut näyttää.

Lopputulos: minulta puuttuu kaksi hammasta, silmäni ovat pyöreät, pääni kupera (hyvä, ettei kovera). Kuono on liian kapea ja posket paksut, rinta matala ja kulmaukset puutteelliset. Takajalkojen välijalka on liian pitkä, mistä syystä liikkeeni on loikkivaa.

Hyvääkin minusta löysivät: oikea koko, hyvät mittasuhteet, hyvälaatuinen turkki, hienot korvat, syvä musta väri ja muukin väritys kohdallaan.Parasta kaikista: käppänälle juuri sopiva luonne (tuomarilla oli tosi kiva lelu!).

Kokonaistulos tyydyttävä, eli ei parasta isäainesta. Olisivatpa kysyneet niiltä somilta käppänätytöiltä, jotka halusivat lähempää tuttavuutta kanssani:)

Äippä kuitenkin sanoo, että olen käppänöiden, ja yleensäkin koirien parasta AA-luokkaa. Uskokaa häntä!

Siellä oli muuten niin paljon käppänöitä, etten missään ole nähnyt. Kaikkia värejä, tyttöjä (VUF!) ja poikia. Iloisia, kiukkuisia, ulvovia, vinkuvia, murisevia. Päällekäyviä ja väisteleviä. Tuttavuutta tekeviä ja välinpitämättömiä. Kyllä meikäläiseltä meinasi jäädä kuono ammolleen, kun niitä katselin. Äipän sylistä, ja ihan hiljaa, kuten hyvin kasvatetun koiran pitääkin.

Tarkemmat tulokset äippä laittaa tänne blogiin, kun saa koko tarkastuspöytäkirjan käsiinsä.