Tapasin taas vanhan ystäväni Nellin, joka on joku ihme sprintterispanieli. Kovasti juoksikin. Koko ajan sain olla peränpitäjänä, kun vapaina oltiin. Eipä haittaa, Nellillä on pysyvästi hyvänhajuinen peräosasto. Aikamoinen raikulityttö se kyllä on. Mennä touhottaa ja vouhottaa niin, että tämmöistä pienempää koirapoikaa pakkaa välillä hirvittämään. Lisäksi se varastaa ruokaa pöydiltä, jos jotakin on sattunut unohtumaan. Hyvässä sovussa kuitenkin oltiin, ja kivaa oli, kuten voitte kuvista todeta.
PS Pikkuveljen nimeksi tulee Jiri.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti