Oltiin äipän ja Viljon kanssa aamukävelyllä metsäteillä ja -poluilla. Hirveästi oli lätäköitä ja muuta kuraa. Viljo-höppänä olisi halunnut hyppiä lätäköihin, mutta äippä sai pikkumiehen uudelleenohjattua haastamalla sen minun kanssani lätäkönkiertokisaan. Molemmat voitettiin, kun ei yhtään kastuneet tassut eikä lenkkarit. Lätäköissä siis. Minulta kyllä kastui mahakin, kun kävin metsässä juoksemassa ja hyppimässä. Se oli kuitenkin puhdasta sammalmärkää, joten vältyin pesulta. Kivaa oli!
Viljo on oppinut sanomaan nimeni ja on siitä hyvin ylpeä. Sanoo vähän väliä: ittu, Aatu! Ja minähän tietysti istun, vaikka aina ei ole palkintoakaan tiedossa. Ja "meijän Aatu", mitä seuraa vähän rankanpuoleinen rutistus. Kestän sen kuin mies.
Olemme käyneet äipän kanssa kahdestaankin metsässä sieniä ja hyvää tuulta etsimässä. Molempia on löytynyt, ja yhtenä päivänä karhunkakka! Äippä on pitänyt minulle pillikoulua. Heti oivalsin, että pillin vihellys tarkoittaa luoksemenoa, ja siis palkintoa. Kerran tuli ihan vieras lapinkoira pilliä ihmettelemään. Ei annettu sille palkintoa. Tämänaamuisella kävelyllä Viljokin oppi tulemaan pillikutsulle, vaikka ei ollut palkintoja tarjolla. Kätevää, sanoi äippä.
Minulla on nyt tiedossa jännittäviä ohjelmia, kun menen tämän kuun lopulla käppänöiden jalostustarkastukseen. Siis jos mahdutaan mukaan. Siellä on varmaan oikeita rotutyttöjä nuuskittavissa. Marraskuun alkupuolella tulee pikkuveli Tsekistä. Sen nimi on Ball Boy Androis. Kotinimi on hakusalla, ehkä Kloppi tai Sälli. Tarjolla ovat myös Huuko ja Pojo, joka on vatjankielen poika. Ehdotettu Beetu tai Peetu piti hylätä, kun naapurissa on ihmisvauva, jonka nimi on Eetu.
Ensi kuun lopulla lähden kasvattaja-Hannen kanssa Narvaan näyttelyyn. Siis ihan ulkomaille. Passikin pitää olla. Passeissa on nykyään biotunnisteet. Koirilla se on sitten varmasti merkkaushaju, joten passintarkastajinakin täytyy olla koiria, kun ihmisillä on niin surkea hajuaisti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti