Valepukki ja tähtien sota

Tänä jouluna sain tutustua valepukkiin. Kovasti se esitti oikeaa, ja vermeetkin olivat oikean näköiset. Meikäpoikaa ei kuitenkaan niin vain petetä, kun on tuo laadukas nenä. Koska se oli valepukki, en tervehtinyt enkä varsinkaan kiivennyt syliin partaa nuolemaan. Lahjoja se onneksi toi. Poikiin pukki meni täydestä, vaikka minä kyllä haistoin sen tutuksi tyypiksi: Viljon kummisetä se oli. Pitää toivoa, että ensi jouluna saan taas tavata oikean joulupukin, kun sen sylissä on niin koiramaisen mukavaa. Voihan se olla, että oikea joulupukki liikkuu vain Turun seudulla. Pitää varmaan matkustaa sinne jouluksi.




Tutkimme valepukin tuomia lahjoja.

 



Eilen illalla puhkesi oikea tähtien sota. Oltiin Käpälämäessä vähän niinkuin evakossa, eikä siellä paljon paukkunutkaan. Kotiin kun tultiin, niin jouduttiin vissiin etulinjaan. Niin paljon oli  pauketta, vihellystä, suhinaa ja valonvälähdyksiä ilmassa. Enpä minä niistä juuri välittänyt. Pissaaminen tosin jäi kesken, kun ihan lähellä paukahti. Jatkoin kuitenkin, kun paukku oli ohi.
Nukkumaan mentiin kymmeneltä, tytöt ja me koirat. Kukaan meistä ei edes kylkeä kääntänyt, kun varsinainen hyökkäys oli alkanut yhdeltätoista. Äippä sanoi aamulla, että pommit jysähtelivät melkein ulko-ovella, mutta kaikki muut vain nukkuivat, hän yksin valvoi. Taitaa olla paukkuarka tuo meidän äippä. Ei hyvä!
Pennuista olen oikein ylpeä, kun nekään eivät korvaansa lotkauttaneet mokomalle turhalle metelille. Itse tietenkin näytin hyvää esimerkkiä. Hyvä minä!