Vuolingonhovin prinssi ja kirjaston kingi

Jiri on ollut ahkerana kaverikoirahommissa. Vielä yksi käynti, niin se saa ammattitaitonsa merkiksi kaverikoirahuivin. Ai minä kadepussi? En ollenkaan, minähän olen ensisijaisesti ammattitaitoinen ja ahkera lukukoira. Kirjastolla on vain talous niin tiukalla, että lukukoirahuivia pitää odotella syksyyn tai jopa ensi vuoteen. Ei haittaa, tämän meidän kirjaston kingi minä olen joka tapauksessa, ja kaikki kirjastossa käyvät tietävät minut lukukoiraksi ilman huiviakin.

Kaverikoirahommissa saa joskus tuntea itsensä ihmeidentekijäksi. Jiri on kesyttänyt yhden koirien vihollisen ystäväkseen. Ekalla käyntikerralla tämä henkilö oli sanonut, että koirat ovat inhottavia ja likaisia, eikä niitä saisi ollenkaan tuoda sisälle. Toisella käynnillä hän oli kysynyt Jirin ikää ja kolmannella hän oli jo halunnut silittää Jiriä. Eräässä toisessa paikassa äippä oli nostanut Jirin yhden vanhuksen syliin, ja tämä ihminen silitteli Jiriä ja rupesi kertomaan omista koiristaan. Pois lähtiessä henkilökunta oli kertonut, että tämä vanhus ei ollut puhunut mitään kokonaiseen viikkoon, eikä häneen oltu muutenkaan saatu kontaktia.

Vuolingonhovin palvelutalon henkilökunta on nimittänyt Jirin Vuolingonhovin prinssiksi ja luvannut hankkia Jirille kruunun. En yhtään ymmärrä, miksi. Onhan se toki käynyt siellä useita kertoja, mutta Jirin käytöstä ei parhaalla tahdollakaan voi sanoa kuninkaalliseksi. Se on hyvin hellyydenkipeä ja kerjää rapsutuksia, silityksiä ja taputtelua ihan keneltä hyvänsä. Saatuaan haluamansa se mielellään pussaa. Erittäin rahvaanomaista mielestäni. Ja luultavasti semmoinen kruunu on erittäin epämukava - ellei se ole syötävää.

Kaverikoirakäynneillä ei tietenkään voi kuvata, joten kuvia on vain koirista. Tässä koirajoukko eräällä käynnillä valmistautumassa.

Koirat edestä: Jiri, Aida, Pessi ja Illi

Kevät on edennyt mukavasti ja kelit ovat olleet hyviä näihin päiviin asti. Näistä viime päivien raekuuroista en kyllä tykkää. Puulavesi on suurimmalta osalta sulanut, joten uimahaluiset voivat käydä heittämässä talviturkkinsa. Minä en ui, koska haluan pitää kiinni karvoistani.

Meidän uusi tyttöserkkumme Olga kasvaa nopeasti. Emme ole vielä tavanneet, mutta parin viikon päästä hän on tulossa vierailulle. Ninni-serkkukin tulee. Odotamme kovasti.

Olga ihmettelee lunta. Kuva Anna-Kaisa Kaukola

Ninni ja Olga tykkäävät toisistaan. Kuva Anna-Kaisa Kaukola