lauantai 16. heinäkuuta 2016

Metsässä saalistamassa

Kävimme pitkästä aikaa metsässä. Lähtöä tehdessä vähän kummastelimme, kun äippä pakkasi autoon kaikenlaista tarpeetonta: erikokoisia ämpäreitä, pahvilaatikon ja marjanpoimurin. Sitten kuitenkin muistin, että nämä kapineet merkitsevät marjastusta. Jippii, minä rakastan mustikoita!

Olihan siellä niitä mustikoita, mutta minun marjastustani vähän häiritsi, kun piti vahtia äippää eksymiseltä ja kaatumiselta. No, ei eksynyt, kun auto oli koko ajan näkyvissä. Eikä kaatunut, kun äippä piti yhtä kävelysauvaa mukanaan koko ajan. Loppupelissä pahin haitta marjastukselleni oli paikalliset ilmavoimat, jotka hyökkäsivät kimppuumme runsaslukuisina kaikilla asetyypeillään. Siinä oli itikoita, mäkäräisiä, paarmoja ja amppareita. Saalistin kuitenkin mustikoita hyvällä menestyksellä, samoin Jiri. Löysinpä muutaman metsämansikankin, nampsis.

Yksi herkkutatti osui silmiin, mutta äippä ehti kieltää minua syömästä sitä. Palkinnoksi kiltteydestäni sain pienen palan tatista, kun äippä pilkkoi sitä. Siinä ei ollut toukan toukkaa! Herkullista oli. Äippä alkoi heti suunnitella tälle päivälle retkeä tattipoluille, mutta ainakin vielä sataa.

Kiva saalis




Muutakin, vähän vähemmän mukavaa tarttui metsästä mukaan. Minun, ja varsinkin Jirin jalka-, parta- ja mahakarvat olivat ihan vihreinä pienistä siemenistä. Siitä seurasi meille kaikille työläs ja ikävä kampaaminen tiheällä kammalla heti, kun karvat olivat kuivuneet. Vähän lohdutti tietenkin se, että siinä samalla olisivat löytyneet punkit. Niitä ei kuitenkaan ollut. Meillä on kyllä Bravecto-lääkitys punkkeja vastaan, mutta silti punkkitarkastus tehdään aina luontoretken jälkeen. Tänä kesänä ei ole toistaiseksi löytynyt punkin punkkia.

PS Valitan kuvan laatua. Se on ensimmäisiä äipän uudella puhelimellaan ottamia, ja sen huomaa! Sen saa kyllä suurennettua klikkaamalla.
PS2 Eilen kuva oli vielä postimerkin kokoinen, mutta nyt se on suurentunut itsestään. Mystistä.

8 kommenttia:

  1. Hyvä sualis :)Vuan ee partakarvoelle mukava. Neon tiukassa ne semmoset siemenet. Ja ilikeesti hiertää jos karvajjuureen männöö. Sinähän oot melekonen poeka ku tattija pistelet semmosennaan! Mulle tarjosivat paestettuna tässä yhtenä syksynä enkä syönnä. Pahhoo olj minusta. Vuan eepään makuasijjoesta kiistellä kannata :)
    Mukavata viikolloppuva teelle kaekille!

    VastaaPoista
  2. Tykkään herkkutateista, vaikka kerran pienenä söin niin paljon, että oksensin monta tuntia.
    Mukavaa viikonloppua teillekin!

    VastaaPoista
  3. Myös minä olen tänään syönyt mustikoita, kun äippä poimi niitä mökin pihapiiristä. Ei onneksi tarvitse lähteä edes metsään noihin hommiin. Siellä kun meikä ei paikallaan pysy, jotta äippä saisi hommia tehtyä. Sienistä en minä perusta. t. Eka

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Me Jirin kanssa pysytään sen verran lähellä äippää metsässäkin, että kuullaan namipurkin kutsu. Meillä ei ole yhtään metsästysviettiä. Ei minullekaan kelpaa sienistä kuin herkkutatti ja herkkusienet. Kivoja mökkikelejä! 3

      Poista
  4. Marjastusaika on mukavaa aikaa meille koirillekin! Me tykätään myös mustikoista. Sienistä ehkä ei niinkään... Tai ei ole tullut koskaan kokeiltua!

    VastaaPoista
  5. Herkkutatteja voin suositella lämpimästi, mutta ellette tunne sieniä, onkin parasta jättää väliin. Äippä sanoi, että jotkut niistä ovat vaarallisia. Onneksi mustikat, mansikat ja vatut ovat vaarattomia ja suorastaan terveellisiä.

    VastaaPoista
  6. Mustikoita taitaa tänä kesänä riittää vaikka useammallekin keruureissulle. Mukavia metsäretkiä teille, lisukkeilla tai ilman!

    VastaaPoista