Tuplahuivien virkamies

Nyt minä vasta ylpistynkin, kun sain suoritettua kaverikoirahuiviin oikeuttavat vierailut ja kaverikoirahuivi tulla tupsahti postissa. Pakko myöntää, että aikaisemmin vähän kadehdin Jirin kaunista huivia. Nyt on Jirin vuoro olla mörkkinä, kun sillä ei ole toivoakaan lukukoiraksi pääsemisestä.
 

Tänään on taas työpäivä. Lukijoiksi on tulossa vaihteeksi kuudesluokkalaisia. Enkä pelkää ollenkaan, vaikka äippä sanoi, että ovat melkein murkkuja. Luotan omaan viehätysvoimaani kuin pukki suuriin sarviinsa. Toivottavasti he eivät kuitenkaan ole valinneet kovin pelottavia kirjoja, satuja ei ainakaan ole tiedossa. Muistan vieläkin, miten jännitin prinsessa Kultakutrin puolesta.


Muuten olemme viettäneet normaalia ja vähän tylsääkin kotielämää. Tavallista enemmän olemme saaneet olla pihalla, kun on ollut kauniita päiviä ja äippä on tehnyt pihahommia.  Muutama metsälenkki ja pari voimakaksikon vierailua ovat piristäneet kovasti.
Parina iltana pihalla on vieraillut siili, ja Jiri on luullut sitä kaameaksi viholliseksi, kun se on murissut. Yritin kyllä varoittaa Jiriä, mutta eihän se uskonut, vaan meni haistelemaan liian lähelle. Pikkaisen vinkauksen päästi velipoika, mutta kovapäisenä tyyppinä ryntäsi saman tien takaisin siilin lähituntumaan. Molemmilla kerroilla äippä vei siilin turvaan tien taakse sähkölinjalle.