Kielletyt leikit

Meillä on oma piha, jossa saamme touhuta niinkuin haluamme. Melkein paratiisi. Täysi paratiisi on tietysti mökillä, kun siellä ei ole aitaakaan vapautta rajoittamassa.

Jotkut asiat on kuitenkin kielletty pihallakin:

1 Kaivaminen, erityisesti kukkapenkkien. Ei juuri haittaa, kun emme ole kontiaisia. Miksi muuten kontiainen sitten saa kaivaa ihan vapaasti?

2 Ylenmääräinen ohikulkijoiden haukkuminen. Ei haittaa minua, Jiriä kyllä.

3 Talon nurkkien, puutarhakalusteiden ja lelujen merkkaaminen. Emme ymmärrä, mutta tottelemme, koska puita ja puskia riittää.

4 Siilien ahdistelu. Ei haittaa minua, kokemus opetti. Jiri ei ole vielä saanut lähikosketusta siiliin.

5 Kanankakkarakeiden syöminen. Emme ymmärrä, koska nehän näyttävätkin ruokanappuloilta. Erittäin maukkaita, suosittelen teillekin. Syömme salaa, vaikka se yleensä vaatii vähän sitä kiellettyä kaivamistakin.

6 Kielletyt pallot. Tätä emme ymmärrä ollenkaan, mutta tottelemme tässäkin asiassa.

Kielletty pallo A

 Pallo A. Kaunis, houkutteleva, mutta myrkyllinen. Maistuu pahalle. Tiedän, koska maistoin kerran. Nämä pallot äippä heittelee pihalta pois sitä mukaa, kun niitä poksahtelee maasta.

Kielletty pallo B

Pallo B. Kahdella tavalla houkutteleva: kiiltävä pallo, johon syttyy illalla valo, ja juuri sopivan näköinen merkkausjalusta. Mikäpä olisi mukavampaa, kun käydä pimeällä nostamassa koipea lyhtytolppaan. Koirien ikiaikainen oikeus on meiltä otettu pois. Nämä pallot ovat kyllä kukkapenkissä, joka on meiltä muutenkin kiellettyä aluetta. Tottelemme, koska meitä vahditaan.

Olemme kuitenkin onnenpoikia, koska luvallisten tekemisten lista on liian pitkä kirjattavaksi.

PS Jiri teki kakat sisälle, kun ei halunnut mennä ulos sateeseen. Äippä ei tykännyt, enkä oikeastaan minäkään.

Ensihoitoyksikkö Partanen & Partanen 24/7

Hoitoalalla yksityistämiseen kannustetaan, joten mekin perustimme virman. Erikoistuminen on myös nykyaikaa, me olemme erikoistuneet lapsien hoitoon.
Kun lapsia on yötä, päivystämme yöt lastenhuoneessa, päivällä siellä, missä lapset kulloinkin ovat. Olemme siis paikalla sekunneissa, kun ensihoidon tarvetta ilmenee. Viimeksikin, kun Viljoa alkoi keskellä yötä itkettää, olimme salamavaudilla paikalla. Minä nuolin varpaita ja Jiri naamaa. Itku loppui, äippä myöhästyi. Myöhemmin samana yönä Viljolle tuli kylmä, joten pujahdin peiton alle kylkeen lämmittämään. Sitten nukuimme hyvin pitkälle aamuun, vaikka Jiri yritti välillä meitä herätellä. Ehkä se vain tarkisti elintoimintoja.

Unihäiriöiden lisäksi hoidamme ammattitaidolla pienemmät haavat. Haavanhoitopakettiin kuuluu haavan puhdistus ja itkun tyrehdyttäminen. Ihan kaikkeen emme kuitenkaan pysty. Lääkekaappi on esimerkiksi niin korkealla, että piti hälyttää takapäivystäjänä toimiva äippä hakemaan yskänlääkettä, kun Paavoa yskitti ihan liian kovasti.

Äippä sai kyllä hoitaa oman mahatautinsa ihan itse, siihenhän ei mitään ensihoitajia tarvita.

Ensihoitaja Aatu Vähäpartanen

 

 

Ensihoitaja Jiri Suurpartanen

Kun yritystoiminnassa on tärkeää olla useita tukijalkoja, on meillä myös pari muuta virmaa: Ulkovahtipalvelu Haukkujat ja Lattianpuhdistuspalvelu Nuolijat.

Taksamme kaikissa palveluissa ovat kohtuulliset: täysi ylöspito ja riittävästi rapsutuksia. Laskentatoimen hoitaa äippä, jonka puoleen voi kääntyä veroja ja maksuja koskevissa asioissa.

Mieskuoro Ulvojat hakee lisää jäseniä

Olemme perustaneet mieskuoron ja aiomme osallistua seuraavaan Suomen paras kuoro -kilpailuun. Olemme yrittäneet pitää asian äipältä salassa, mutta lauantaiaamuna, kun äippä oli lähdössä Käpälämäen voimakaksikon kanssa johonkin autolla, aloitimme ulvonnan hieman liian aikaisin. Ehkä myös vähän turhan kovalla äänellä, kun ottaa huomioon avonaiset ikkunat. Äippä palasi, ja saatiin satikutia, siis huutoa. Odotimme sitten, että auto lähti pihasta, ja aloitimme uudelleen.

Kuorossamme on toistaiseksi vasta kolme jäsentä: minä, Jiri ja naapurin Mio, joten vahvistusta kaivataan.

Mio on 17-vuotias, rotua mix

Kuorossamme kaikki fakit ovat jo edustettuina: minä olen baritoni, Jiri tenori ja Mio basso. Hakijoiden fakilla ei ole siis väliä, kunhan on halua ja taitoa ulvoa kuorossa. Kuoroa johtavat kaikki vuorollaan.
Koeulvontatilaisuuksia järjestetään tarpeen mukaan, juryna ovat kuoron perustajajäsenet. Yhteyttä voi ottaa tämän blogin kautta.

Kaikki mukaan ulvomaan kuorossa!

Heinäkuussa syödään heinää ja marjoja

Ja oikein urakalla syötiinkin alkukuusta, kun odotettiin marjojen kypsymistä. Sitten tietenkin oksennettiin myös ja kakittiin piitkiä ja roikkuvia.
Marjat taisivat tulla tänä vuonna aikaisin. Mustikkametsässä ei ole juuri käyty, mutta niitä on onneksi tullut ämpäreissä kotiin. Nyt ovat marjat kypsiä myös pensaissa. Olemme ahkerasti auttaneet äippää marjojen poimimisessa. Olen syönyt kaikki saatavilla olleet karviaiset, lopulta piti nousta kahdelle jalalle kurkottelemaan, kun alaoksat tyhjenivät. Joitakin marjoja on jäänyt oksien väliin, niin hullu en sentään ole, että sinne kuononi työntäisin. Jiriä en laske karviaispensaisiin, ne ovat minun saalistusaluettani. Tyytyköön mustaherukoihin, joita se kyllä innolla syökin.

Karviaispuskan vartijana saa olla yötä myöten

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Minä vahdin, Jiri leikkii

 

 

 

 

Omenatkin alkavat putoilla. Raakoja ovat, maistelin vähän. Taidan odottaa, että kypsyvät.

Käväistiin Herkkulammilla, herkkuja saatiin. Muuten ollaan enimmäkseeen oltu kotosalla ja leikitty pihalla, välillä kahdestaan ja välillä Käpälämäen voimakaksikon kanssa.

Jiriä trimmataan nyt joka päivä, tai ainakin melkein, kun siltä pitäisi saada pohjavilla minimiin ja kunnon turkki kasvuun. Sääliksi käy pikkuveljeä.

Minun rakkain palloni otti ja kuoli. Roskikseen haudattiin. Niin hyvää palloa ei voi olla toista.

Olin aika pieni, kun sain palloni

 

 

Uinnin jälkeen kuivatellaan

Tuosta edellisestä postauksesta oli yksi kuva pudonnut pois. Se tulee tässä.

Ninni tietää, miten korvat ja parran saa kuiviksi

Jiri kävi taas katselemassa näyttelyhommia. Sanoi, että kuuma oli. Enpä olisi halunutkaan mukaan. Tuliaisiksi näyttelystä Jiri toi itselleen trimmaajan ja minulle pari keskarityttöä. Toinen tytöistä haisi NIIN hyvälle, että juoksin koko ajan sen perässä. Siitäköhän se tulee se sana: juoksuaika?
Jiristä lähti hirveästi karvaa, vaikka äippä oli just edellisenä päivänä raapinut pohjavillaa. On se nätti poika, tuo meidän Jiri.



Timmaajana äipän ystävä Martina



Partaset käyvät koulua

Lapsilla on kesäloma, mutta meillä koiraeläimillä kesä on kouluaikaa. Tytöt pitivät meille, myös Ninni Pikkupartaselle koulua melkein joka päivä täällä ollessaan. Oli tottiskoulua, agikoulua ja uimakoulua. Tämä viikko on ollut lomaa. Tarpeeseen tuli loma, sen verran sinnikkäitä olivat kesäkoulumme opettajat.

Agiratoja lapset rakensivat käsillä olevista tarpeista: rottinkikepeistä, puutarhakalusteista, ämpäreistä, muovikoreista, hulavanteesta ja parista Ikean tunnelista. Tosi vaihtelevia ja kiinnostavia olivat radat sekä minun että Ninnin mielestä. Jiriä kiinnostivat lähinnä putket ja jonkin verran pujottelurata. Ninni on tosi nopea, mutta minä hyppään korkeammalle.

Tottiskoulussa ainoa kiinnostava asia oli namipurkki. Jiri kyllä oppi maahanmenon ja seuraamisen. Noutaminen on meidän miesten mielestä akkojen hommaa, mutta ei Ninniäkään hirveästi kiinnostanut. Jalkapallon noudan kyllä käskemättäkin, jos vain joku viitsii sitä potkia. Olen aika hyvä toppari, harvoin menee pallo ohitseni, vaikka miten yritetään minua harhauttaa.

Uimakoulu olikin sitten enempi kakaroitten hommaa. Minähän en uimaan mene, ainakaan vapaaehtoisesti. Uida kyllä osaan, vieläpä erittäin nopeasti. Tuli taas todettua, kun äippä kantoi minut järveen. Ninni ui emäntänsä kanssa ihan vapaaehtoisesti, ja Jiri järveen houkuteltuna. Kaikki me osaamme uida.



Ninni ui sujuvasti ja paljon

  


Tuu, Jiri uimaan. Löysin kivan kepin







Jiri kävi kukkapenkissä, kukkaispoika

Kouluviikkojen päätteeksi Jiriä trimmattiin. Jirin mielestä trimmaus kesti liian kauan, joten ihan valmiiksi ei tullut.



Jiri trimmattuna.

 Tytöt ja Ninni lähtivät jatkamaan lomaansa omaan kotiinsa. Me jäimme tänne pihamiehiksi, kun äippä yrittää etsiä kukkia rikkaruohojen ja lehtokotiloitten seasta. Jiri söi yhden lehtokotilon, ei kuulemma ollut hyvää, ja vatsakin meni vähän sekaisin.


Kesämiehet Partanen viettävät juhannusta

Kesä tuli. Sihteeri ei ole ehtinyt päivittää, kun joutui kyökkipiiaksi. Sanoi hän. Olen kyllä nähnyt häntä monessa muussakin hommassa. Kaikki johtuu siitä, että meidän iloksemme talo on raikunut ja pullistellut lasten ja Ninni-serkun leikeistä melkein koko kesäkuun. Voi olla, etten itsekään olisi ehtinyt blogata kaiken vahtimisen, suojelun ja kurinpidon vuoksi. Nyt on huusholli kuitenkin hiljennyt ja elämä käynyt tylsähköksi.

Juhannus oli taatusti kesän kohokohta. Oltiin mökillä. Meitä koiria oli viisi: minä, Wilma-beagle, Ninni-serkku, Jiri ja Nuno-serkku. Wilmaa lukuunottamatta saimme temuta vapaasti, koska emme lähteneet pois omalta tontilta. Ainakaan naapuriin asti. Lapsia oli neljä ja palvelusväkeä (aikuisia) kolme. Ilma oli hyvä, ehkä turhankin lämmin, itikoita ei juuri lainkaan ja paarmojakin vain kohtuullisesti. Nuoriso: Ninni, Jiri ja Nuno uivat, varsinkin Nuno, joka oli koko ajan menossa järveen. Leikittiin kepinriistoa ja muuta mukavaa. Minä kävin etsiskelemässä Piski-sedän hirvenluukätköjä. Nyt ei löytynyt. Isolle kivellekin kiivettiin.

Kiveltä näki (ja haistoi) hyvin kesäkeittiöön

Saatiin erikoisruokaa: keitettyjä kuoreita, nampsis. Tietenkin päivystimme myös pöydän alla, kun ihmisväki söi. Saalista tuli aika vähän.
Yhteiskokko oli tavalliseen tapaan Pienellä Kissaluodolla turvallisen matkan päässä rannasta. Isot liekit ja sankka savu. Rannalta katsojien lisäksi kokkoa tuli ihailemaan toistakymmentä venekuntaa.



Jiri vahtii kokontekijöitä rantakalliolla


Reipas toiminta väsytti välillä. Onneksi saimme valita lepäilypaikkojamme vapaasti.



Me Ninnin kanssa pihakeinussa



Ninnille kelpasi riippukeinukin




Wilma pihatuolissa

Nuno ja Jiri tykkäsivät nukkua mökin alla, joten heistä ei ole kuvia.
Lapset soutelivat, ja Ninni halusi ja pääsi mukaan. Veneliivit tietenkin kaikilla.



Ninni tähystää

Juhannuksen jälkeen alkoi ankara koulujakso kotona: agilitya, tokoa, temppuja ja uimakoulua. Niistä myöhemmin.

Ai se Partanen? Meidän uudet lempinimet: Aatu Vähäpartanen ja Jiri Suurpartanen. Syyn arvannette.