Koiruuksia joulun aikaan

Joulu tuli ja meni vesisateessa. Nautimme siitä. Siis joulusta, ei vesisateesta.

Tänä vuonna vietimme joulua Turussa Onnin ja Ninnin lauman kanssa. Ensin kyllä vierailtiin Piikkiön Mudilassa. Jekku-pennun kanssa tuli vähän kuonopokkaa, mutta Manta rauhoitti pelin. Jiri ja Jekku merkkailivat kilpaa nurkkia sisällä, ja sai siitä osansa äipän matkalaukkukin. Minultakin taisi unohtua, ettei sisälle merkkailla. No, siitä tuli huutoa, ja jotenkin kummasti muisti palasi. Siis minulle, ei kakaroille.

Jouluherkkuja saatiin, ja myös lahjoja, vaikka pukkia ei nähtykään. Onni-setä vähän ärhenteli välillä. Ninni ja Jiri leikkivät. Pitkiä ja märkiä lenkkejä tehtiin tyttöjen kanssa. Onni varasti ruokaa pöydältä. Ei me, eihän toki. Jirille jäi merkkailu päälle, ja sille laitettiin Ninnin juoksuhousut jalkaan. Ne Jiri otti pian pois, liian tyttömäiset kai. Äippä tuunasi sitten urosvyön vanhoista sukkahousuista ja pikkuhousunsuojista. Hyvin toimi, paitsi kerran Jiri pissi housuun. Eipä haitanneet sukkahousut Jirin menoa, vaikka ihan ensin sitä vähän nolotti.

Hyvä ja halpa urosvyö



Nolottaa niin

 

Joulun jälkeen kidnappasimmme Ninnin ja tytöt mukaamme kotiin. Sade jatkui aina vaan, mutta kyllä me jaksoimme koiraporukalla riekkua pihalla. Parin päivän päästä Iitu toi muditkin meille, ja taas ne kersat aloittivat merkkailun. Tällä kertaa pojat saatiin ruotuun puhuttelulla, ainakin melkein. Ninni päätti, että vesi joulukuusenjalasta on terveellisempää kuin juomakupista.
Ohjelmassa oli leikkiä, lenkkejä ja trimmausta. Jekun kanssa tapeltiinkin, ja Jekkurekku reijitti toisen korvani. Mudit ja Ninni kävivät treeneissä.Vieraita kävi ihan mukavasti: Rautalammin koirahotellin henkilökunta ja Käpälämäen voimakaksikko, joka oli yhden yönkin. Rapsutuksia riitti.

Sillä välin Kauhulassa Onni-setä päätti hankkia itselleen valkean joulun. Siinä meni se juuri hankittu luxuspeti, ja Onni saa taas makoilla pelkkien vilttien päällä. Ehkä peti olikin Onnin kipeälle selälle liian pehmeä. Kuva on Ramin ottama.

Uusi vuosi otettiin vastaan vesisateessa, kuinkas muuten. Aika paljon ammuskelivat, mutta ei meitä kiinnostanut. Manta kyllä jaksoi haukkua ja murista.

Meiltä loppui jouluhuvit, kun Iitu vuorostaan kidnappasi Ninnin ja tytöt viedäkseen lauman takaisin kotiin. Olisittepa nähneet Iitun kuljetusvälineen, kun siihen oli lastattu neljä koiraa ja kolme ihmistä tavaroineen!


















 










































Joulutervehdys

Hyvää ja erityisen herkkurikasta joulua kaikille nelijalkaisille ystävillemme palveluskuntineen!

 

 

 

Toivottavat Aatu ja Jiri sekä sihteeri-palvelija



Katkokakkija ja pätkäpissijä

Minä olen äipän mielestä katkokakkija ja Jiri pätkäpissijä. Vissiin kestää lenkit liian pitkään, kun pitää ruveta kavereitaan nimittelemään.
Minä kyllä kakin joka lenkillä monta kertaa, koska kakka on niin kovaa, että kakkiminen tekee kipeää. Varsinkin, kun ne anaalirauhasetkin välillä vaivaavat. Nyt minulle on annettu aamuruuan kanssa Levolacia, joka on kyllä helpottanut tulostamista. Levolac maistuu hyvälle. Jirikin saa osansa, kun se putsaa minun partani syönnin jälkeen.
Jiri on oikeasti pätkäpissijä. Se saattaa unohtaa pissimisen ja jäädä kuikoilemaan koipi pystyssä, jos jotain mielenkinntoista on näkemäalueella. Sitten on taas kohta pysähdyttävä pissille. Kyllähän minäkin merkkailen, mutta...

Talvi tuli ja talvi meni. Jäljelle jäi kirottu liukkaus, joka ei tunnu haittaavan äippää ollenkaan, kun sillä on ne Icebugit. Ei silti, ei me haluttaiskaan kenkiä.

Kuva on otettu silloin, kun oli se talvi ja piti ihan pukeutua nuoskalumivarusteisiin potkurilenkkiä varten.

 

 

 

Saatiin yhtenä päivänä hirvenluut kaluttaviksi. Työnjako oli sellainen, että äkkiä kalusin oman luuni melko puhtaaksi ja kävin sitten nappaamassa hitaammin syövältä Jiriltä puoleksi putsatun itselleni. Jiri oli ihan tyytyväinen, kun sillä vain oli joku luu. Vieläkin on vähän luunjämiä pihalla. Jiri saattaa muistaessaan pyytää yölläkin ulos hampaitaan harjoittamaan. Eipä tykkää äippä, ei. Minustakin yöt, ja pitkälle aamutkin ovat nukkumista varten.

 

 

 





 

 

 

 

Joulu tulla jollottaa, meillä on valvovia tontunsilmiä joka paikassa. Voi olla, ettei saada lahjoja.

 

 

 

 





 







Kuvat kehiin!

 Viimeinkin äippä on saanut yhden kuvankäsittelyohjelman toimimaan, ja me pääsemme taas framille. Koiran mielipiteeni on, että läppäriä ei olisi tarvinnut vaihtaa. Senkin rahan olisi voinut käyttää herkkuihin ja leluihin, mutta ei auta meidän murinat näissä asioissa.

Jiri on saanut perusteellisen trimmin. Ensin äippä otti pohjavillaa oikein urakalla, sitten Jiri kävi ammattitrimmarilla nypittävänä. Varattu kaksi tuntia riitti vain rungon nyppimiseen, mistä äippä jatkoi ensin nyppimällä, sitten vielä saksilla ja ajelemalla. Monta päivää kesti touhu, tosin vain 1 -2 tuntia päivässä. Jiri kesti kuin mies eikä pakoillut edes nähdessään trimmausvälineet liikkeellä. Nätti poika siitä tuli. Aluksi karvan puuttuminen selästä oudoksutti Jiriä, ja taisi sitä vähän palellakin, mutta manttelia se ei kuitenkaan olisi halunnut päälleen. No, tottuihan se siihenkin. Minä ehdin jo luulla päässeeni koko touhusta kuin koira veräjästä, mutta ei - kun Jiri tuli valmiiksi, oli minun vuoroni. Vähemmällä pääsin kuitenkin, koska minun turkkiani rullataan.

 

 

Pihapöydällä seisominen oli Jiristä vähän turvatonta, joten se veti takajalat mahan alle :(

 

Jirillä on mielestäni välillä outoja mielitekoja. Viimeksi se keksi, että keinuminen voisi olla mukavaa ja pyrki Paavon syliin keinuun. Uskokaa tai älkää, se tykkäsi keinumisesta niin, että nyt haluaa aina keinuun Paavon kanssa. Mitä kovemmat vauhdit, sen parempi.

,

                                          
                                           Kuvan ottamisen ajaksi keinu piti pysäyttää

Käytiin tässä Rautalammilla ja tehtiin siellä normaalit kuviot. Jorma viritti meille snautseripöydän, koska muuten emme olisi nähneet, mitä ulkona tapahtui. Siis jälleen loistava palvelu!

Höh, jotain häikkää on vieläkin kuvankäsittelyn ja blogin välillä, kun kuvien kokoa ei voi blogissa muuttaa eikä kuvatekstejä lisätä.

,

,

Aatun marraskuu

Ei siis vieläkään kuvia :(

Lorupuro alkoi taas pulputa, tässä tulee:


Aatun marraskuu

Vei syksyn sateet kesän pois.
Kurjempaa ei olla vois:
ulkona kun astelee,
sade kaiken kastelee,
kuraisiksi tulee tassut
pahempaakin, karvamassut.

Pimeää on melkein aina,
aurinko vain sunnuntaina
pikapikaa näyttäytyi,
sitten piiloon vetäytyi.
Paras ottaa unta palloon,
niin masennus ei pääse kalloon.

Elämää ilman kuvia

Äipällä on uusi läppäri, jossa ei vielä ole kuvaohjelmia. Ei kuvia tällä kertaa siis.

Meillä kävi lomalaisia viikko sitten, Ninnin koko lauma. Keleisssä ei ollut kehumista, mutta käytiin silti räntäisessä metsässä. Siellä oli yllättävän paljon hajuja, Onni-vehniskin oli ihan onnessaan kun pääsi kunnon metsään. Illalla se oli kyllä sitten aika kipeä ja äreä. Ninni ja Jiri juoksivat ja hyppivät ja ajoivat toisiaan takaa. Viljo väsähti ja kävi sammalikkoon makaamaan, Elli kantoi jonkin matkaa. Metsälysti loppui, kun  Rami haki Viljon takia auton lähemmäksi. Oltiinkin jo ihan märkiä.

Äippä ja pojat tekivät pihalle pujotteluradan aurauskepeistä. Innostuin kovasti ja suutuin, kun Jiri yritti tunkea radalle kanssani yhtäaikaa. Tuli pieni tappelu. Ninni istui ja katseli. Tytöt pitivät vähän tottistakin, mutta Ninniä ei homma huvittanut. Ne naiset!

Alisa kävi kahtena päivänä järvessä uimassa. Ihme tyyppi, minä en mene edes kesällä lämpimien vesien aikaan.

Jiri kävi trimmaajalla. Trimmaaja oli sanonut äipälle, että onpa harvinaisen hyvähermoinen koira. Se oli maannutt trimmauspöydällä ihan rentona ja vain vähän nostellut päätään, kun jotkut karvat olivat vähän tiukemmassa. Se on aika vähäkarvainen, paleleekin vähän.  Äippä ei kuitenkaan ollut ihan tyytyväinen ja on jatkanut nyppimistä vielä kotona. Ensi kerralla trimmiin pitää varata enemmän kuin kaksi tuntia.

Parempia kelejä odotellessa köllöttelen uunin edessä.

Tapahtui Turussa

Oltiin käymäseltään Turussa pari viikkoa sitten, Ninnin ja Onnin lauman luona. Mantan lauma oli menossa koko ajan, joten ei nähty, miten Jekku on kasvanut. Ninni haisi hyvälle, vaikka juoksu oli valitettavasti jo ohi.
Minulla oli siellä ihan tavallista, mutta Jirillä oli sitäkin vilkkaampaa, joten annan sanan Jirille.

Jiri kertoo:

Ohjelmaa oli niin, että pikku pääni oli mennä sekaisin. Ensin käytiin koirapuistossa, jossa oli tosi monta koiraa. Melkein ahdisti, vaikka isot olivat omalla puolellaan. Aatu kävi kyllä vähän väliä aidalla tekemässä tuttavuutta isompiensa kanssa. Me Ninnin kanssa ei.

Seuraavana päivänä mentiin Ellin ja Ninnin kanssa kouluun. Äippä kuskasi ja kuvasi. En ole ennen käynyt koulussa, joten minua vähän jänskätti. Siellä oli aika monta koiraa ja ihmistä. Ihmisistä yksi oli opettaja, joka antoi muille tehtäviä. Yritin kyllä arvailla, mitä Elli minulta halusi, mutta aina ei mennyt ihan oikein.

Koulualokkaana

Aluksi piti istua hiljaa paikallaan ja katsoa ohjaajaa, siis Elliä

Seuraava tehtävä oli seuraaminen. Ensin en ymmärtänyt.

Piankin oivalsin. Nami Ellin kädessä auttoi.

Sitten tuli  SEIS. Elli meni eteeni seisomaan, joten oli pakko pysähtyä.

Muut jutut onnistuivat minulta huonommin, joten sensuroin kuvat.

Ninni osasi paljon minua paremmin, mutta se ei ollutkaan koulussa ekaa kertaa.

Ninni seisoo paikallaan, vaikka Elli on kaukana.

Ninni noutaa.

Seuraavana päivänä oli match show, joka oli sekä minun että Ninnin mielestä vähintäänkin tylsää. Harjoittelu meni hienosti, mutta kun piti mennä oikeaan kehään, löin päälle lukkojarrutuksen kaikkiin neljään tassuun. Seisoin kyllä hienosti sekä maassa että pöydällä, annoin tuomarin katsoa hampaat ja kopeloida kroppaani, mutta juoksemaan en suostunut. Se siitä - sininen nauha. Järkytyksekseni jouduin vielä uudelleen kehään, mutta en juossut sittenkään. Äippä moitti tolloksi ja pisti tulevat oikeat näyttelyt vielä harkintaan. Ihan vapaasti! Ninni meni hyvin ja sai ensin punaisen nauhan, mutta isosta kehästä sekin järjesti itsensä nopeasti ulos.

Sitten Elli ja äippä vielä pitivät trimmajaisia, mutta väsyneitä kun oltiin, ei jaksettu vastustaa.