Ollaanko me jotain mallinukkeja, häh?

Meidän äippä on saanut jonkun ihme koiravarustevimman. Kesällä se osti meille uittoremmit, minä en tietenkään uinut ja Jirikin vain vähän. Sitten taloon ilmestyi uudet valjaat Harley Parkinson -lenkkejä varten. Jotkut Comfortit. Ovat kyllä mukavat, mistään eivät kiristä, vaikka välillä vedetäänkin sitä vempelettä.

Mustat valjaat siksi, ettei kaikki lika näy

Seuraavaksi ilmestyi uusi pikku trimmauskone. Se on siitä mukava, että ei surise niin kovasti kuin isompi. Sitten tuli vielä trimmauspöytä lenkkeineen, kun me emme kuulemma pysy muuten paikallamme ajellessa. Koettaisi itse pysyä hiljaa, kun joku tumpelo ajelee peräpäätä.

Eikä siinä kaikki. Tuli kylpytakit, ettei ravistella koko taloa märäksi pesun jälkeen. Onko pakko pestä, mitä? Jiri oli kyllä ihan tyytyväinen pesun jälkeen, kun ei palellut takin sisällä. Ja äippä oli tyytyväinen, kun takin sisältä kuoriutui 1,5 tunnin kuluttua melkein kuiva koira kammattavaksi. Toinen takki annettiin Ninnille, koska ne olivat kaupasta loppuneet. Toivottavasti se oli minun takkini, etten joutuisi pesuun.

Kuivaharjoittelua kylpytakilla

Vihoviimeinen hankinta oli sadetakit, kun sateet alkoivat. No hm, mitä niistä nyt sanoisi? Ainakaan ne eivät kahise kuten kurahaalarit. Ja oikeastaan ne olivat kovassa sateessa ihan mukavat, kun vain jalat kastuivat.

Sahapukit lähdössä sadesään lenkille sadetakeissaan

Viimeinen niitti oli, kun äippä halusi kuvata meitä varusteet päällä. Ruvettiin sahapukeiksi, kun ei tykätty hommasta.

Ja taas meillä pakataan laukkuja. Mihinkähän nyt ollaan menossa?

PS Olette kai huomanneet, että kuvat näkyvät suurempina, jos niitä klikkaa. Kannattaa kokeilla, olemme me sen verran komeita poikia.

Jiri, ujo näyttelijä

Jiri kävi tänään Raisiossa näyttelyssä. Liian paljon koiria, sanoi hän. Ujostutti. Elli toimi asiantuntevana handlerina, ja sai Jirin juoksemaankin. Hihnaan nojailua oli kuitenkin välillä.

Tuloksena oli NUO  ERI. Kilpailuluokassaan (NUO) jäi neljänneksi, eli vikaksi. Tuomarina Cathy Neill, Irlanti. Tuomari katsoi erittäin tarkkaan liikkeet ja rakenteen, vähemmälle huomiolle jäi karva, ja trimmauksella ei tuntunut olevan mitään merkitystä. Useimmat toki olivat vimpan päälle trimmattuja.

Sanallinen arvio:
Male of decent type. Good length to head. I'd like a little less strong scull. Good expression. Pleasant neck and shoulder. I'd like more forechest. Good substance to body. Tailset OK. OK angulation behind. Sound on the move. I'd like firmer topline.

Vapaa käännös: Tyypiltään kunnon uros. Hyvän pituinen pää. Mielestäni kallo voisi olla vähän kevyempi. Hyvä ilme. Oikein hyvä kaula ja lapa. Mielestäni eturintaa voisi olla enemmän. Hyvä, vahva runko. Hännän kiinnitys OK. Takakulmaus OK. Liikkuu terveellä tavalla. Ylälinja voisi olla kiinteämpi.

Team Jiri on tyytyväinen, koska suunta näyttelyissä on ylöspäin. Kiitokset Iitulle trimmistä ja Ellille Jirin esittämisestä.

Kehässä Jiri ja Elli

Pönöttäjä pöydällä
 

Kesäelämän ihanuus ja kurjuus

Mukavaa, kun on kesä. Ei tarvitse pukeutua mihinkään ihme asusteisiin, ja takaovikin on auki meidän kulkea melkein yötä päivää. Kun kesä kuivui, katosivat itikat ja lopulta myös paarmat.

Saatiin viettää pari päivää mökillä lasten kanssa. Kovasti yrittivät innostaa meitä uimaan, välillä liivit päällä ja välillä ilman. Jiri vähän uikin vapaaehtoisesti, mutta minut piti laskea laiturilta veteen liiveineni, että jouduin vähän uimaan. Totta puhuen se virkisti vähän, mutta älkää kertoko kenellekään. Nuno-serkku kyllä plutasi meidänkin edestä. Se piti välillä komentaa rannalle niinkuin muuten lapsetkin.



Jiri ja Nuno menossa uimaan. Minä turvallisesti rannalla.



Mökillä saadaan juosta vapaana, mutta viihdyttiin hiekkalaatikolla lasten kanssa.
 

Kesän kurjiin puoliin kuuluvat lentävät ja pistävät/purevat pörriäiset, välillä liian kuuma keli ja kurjimpana Jirin anaalirauhasten tulehtuminen. Se tekee kipeää, kokemuksesta tiedän. Jiri ei antanut äipän tyhjentää, ja niin se ravasi yhden kokonaisen yön edestakaisin. Ei siinä sitten oikein  kukaan nukkunut. Seuraavana päivänä äipän ihmispoika tyhjensi anaalit, kun äiti piti Jiriä kiinni. Sitä seuraavana päivänä Jiri vietiin vielä klinikalle tarkastukseen. Olisin halunnut mukaan, koska siellä saa aina nameja. Ei otettu, mutta ei haittaa, koska siellä oli ollut tosi kuuma.  Anaalit olivat tyhjät, eikä tarvinnut edes lääkekuuria aloittaa.

Avustava henkilökunta ja Jiri odottavat vuoroaan klinikan pihalla.

Jiri on menossa näyttelyyn, joten sitä on pitänyt trimmailla, ja minuakin vähän. Kun oli niin hyvä ilma, äippä päätti perustaa trimmaamon pihalle. Sillä aikaa me piilouduimme, minä menin päivänliljaviidakkoon ja Jiri marjapuskan taakse. Meidät kyllä löydettiin.



e

Pihatrimmaamo odottaa asiakkaita.

 



Tänään äippä lähti kaupunkiin sadepäivän ratoksi. Siellä meni aikaa ja hirveästi rahaa, kun äippä tilasi uudet silmälasit. Onneksi rahaa kuitenkin meidänkin tarpeisiimme, ja saimme uusia palloja, juuri meille sopivan kokoisia ja hampaankestävää (toivottavasti) kumia. Pallot löytyivät ohimennessä Stadiumista, ja neljän pallon satsi maksoi vain 9,90 €. Saimme kumpikin oman pallon, mutta silti tuli pikku tappelu. Ei haavoittuneita.

Jiri ja pallot potretissa.

Yksi pallo on menossa Ninni-serkulle tuliaisiksi, kun menemme Turkuun loppuviikosta.

Jekku-rekku ja Liinu

Meillä ei ollut kuvia Mudilan väestä tuohon edelliseen postaukseen, mutta saatiin mudien orjalta lupa kaapata pari meidän pihalla otettua kuvaa. Näette sitten, miten kaameista petoeläimistä (Jirin mielestä) on kysymys.

Jekku-rekku, 1,5 vuotta

Jekku ja Liinu painivat










 

Tylsää, mälsää, pitkäveteistä...

Otsikko kertoo lähes kaiken elämästämme tällä hetkellä. Vain kuumuus puuttuu, siis listalta, ei elämästä.

Tämmöiseksi on tilanne tullut, kun ei ole lapsia mailla halmeilla. Yksi vietiin Turkuun kotiin, ja lähti sieltä partioleirille. Kaksi lähti Viron hiekkarannoille lomalle. Ja neljäs tekee duunia eikä sen vuoksi jouda meitä viihdyttämään.



Muisto vain tämäkin

Viime viikonloppuna oli vielä vilskettä, kun Mudilan lauma oli käymässä. Jekku on aika rekku, se pisti Jirin tuolin alle, sängyn alle ja milloin minkin alle. Manta teki normaalit kuviot: etsi joka paikasta pehmoja tuhottavaksi (äippä piilotti, joten ei löytänyt), karkasi pihalta ja söi meidän kupeista herkut, vaikka ne olivat työpöydällä. Kun mudien orja oli liikekannalla, Manta vaipui koomaan, josta se heräsi, kun emäntä tuli takaisin. Liinu on mukava. Se leikki minun kanssani nätisti eikä piipannut yhtään orjan perään. Kyllä Jekkukin olisi leikkinyt, mutta se näytti aika rajulta touhulta, joten väistelin parhaani mukaan.

Turussa käydessä tavattiin toki Onni-setä, Ninni-serkku ja Hilma-kani. Onnia väisteltiin, Ninnin kanssa leikittiin ja Jiri teki tuttavuutta Hilman kanssa.

Tänään oli talon siivouspäivä, ja pelkään pahoin, että huomenna on koirien siivouspäivä. Siis karvoja nypitään, korvat putsataan, kynnet leikataan, kammataan, ajellaan korvat ja peräpää, pestään hampaat ja pahimmassa tapauksessa joudutaan täyspesuun. Kyllä ei ole kivaa se.

Parempia aikoja odotellessa etsiskelen viileitä paikkoja ja lepäilen.

Valvontatöitä ja uimakoulua

Nyt on kesä parhaimmillaan, paitsi silloin, kun on turhan kuumaa. Meidän kesäihanuuksiin kuuluu lapsia yökunnissa , mökkireissuja ja heinänsyöntiä. Mustikoita olen etsinyt, mutta eipä löytynyt montaakaan. Pihalla olen valvonut karviaisten kypsymistä päivittäisin näytteenotoin.

Kun on lapsia käymässä, meillä Jirin kanssa riittää töitä valvonnassa. On uintivalvontaa ja univalvontaa. Haavoja lapset hankkivat urakalla, ja nekin on hoidettava. Ensin nuollaan haavat ja sitten kyyneleet. Hyvällä menestyksellä olemme myös valvoneet tipahtelevia ruokia. Ihmisten ulkoruokailut ovat oikein antoisia.

Univalvontaa ulkona

ja sisällä.


 

Uimavalvontaa tehdään rannalta käsin ja Jiri myös laiturilta, kun lapset uivat. Aikuiset saavat uida omalla vastuulla.

Alkoivat pitää meille uimakoulua. Minä en suostunut, joten Jiri sai yksityisopetusta.

Uintikoulun jälkeen kouluttajat tietenkin palkittiin runsaskäti- eikun runsaskielisesti.

Kaikin puolin antoisaa kesää kaikille muillekin!

Kaksipyttyinen harrikka ja koiravieras

Äippä arveli tässä taannoin, ettemme me saa tarpeeksi liikuntaa, kun hänen huonot jalkansa ovat rajoitteena. Olimme vähän samaa mieltä. Lenkit eivät koskaan ole liian pitkiä tai vauhdikkaita. Ratkaisuksi tuli Harley Parkinson, jonka äippä osti käytettynä netin kautta. Moottorina me Jirin kanssa, kaksipyttyinen siis. Bensaa ei tarvita, mutta lujaa mennään, äipän mielestä joskus liiankin lujaa. Äipän onneksi jarrut toimivat. Meistä Partasista on tosi miehekästä toimia moottoreina. Lenkit ovat pidentyneet, ja ollaan päästy kirjastoon ja kaupalle asti. Molempien pihassa riittää rapsuttelijoita.



Harley Parkinson lähtövalmiina

 

 



Viime viikonloppuna meillä oli hoidossa aivan erityinen koira, yhden näkövammaisen lähinaapurin opaskoira. Aikaisemmin emme tienneetkään, että koiratkin voivat olla töissä. Vähän haukuskelimmekin sitä, kun se meni meidän pihan ohi, vaikka äippä kielsi. Nyt nolottaa, koska se osoittautui oikein  mukavaksi ja leikkisäksi tyypiksi vapaalla ollessaan. Aikamoiset juoksukisat pidin sen kanssa pihalla. Jiriä pelotti vieraan suuri koko, ja niinpä se vietti suuren osan viikonlopusta tuolien, sohvien ja sänkyjen alla turvassa. Ärsyttävä piirre oli sen uskomaton tottelevaisuus. Onneksi se sentään vähän irrotteli ja kaivoi muutaman kohtuullisen ison kuopan äipän kukkapenkkeihin. Nyt en enää hauku, kun se menee ohi, heiluttelen häntääni. Jiri haukkuu entiseen malliin, turvallisesti aidan takana omalla pihalla. Töissä opastustehtävässä ollessaan se ei kyllä vilkaisekaan meitä, opastaa vain emäntäänsä. Toivottavasti se tulee joskus toistekin meille hoitoon, tai edes pihallemme vietttämään laadukasta vapaa-aikaa. Kuvassa suunnittelemme seuraavaa takaa-ajokierrosta.

Tässä kuvassa näkyy myös multapläntti, josta Jirin kanssa käymme syömässä kivennäisiä. Valitettavasti äippä on sittemmin maustanut sen cayennella, joka ei todellakaan ole hyvää. Minä en yhtään ymmärrä, miksei multaa saisi välillä syödä.

Parempia harrikkakelejä tässä odotellaan, ja toivotaan teillekin sellaisia sopivia kesäkelejä: kuivia ja siinä parinkymmenen asteen lämpötiloja. Tuullakin saisi sen verran, että ötökät pysyisivät piiloissaan.