Liebster Award -haaste

Nathalie http://kaasnatenho.blogspot.fi/ laittoi meille Liebster Award -haasteen. Kiitän ja raapaisen tassulla maata.

 

Säännöt
1 Kiitä sinut haastanutta bloggaajaa ja linkitä hänen blogiinsa.
2 Vastaa sinut haastaneen bloggaajan 11 kysymykseen.
3 Nimeä ja linkitä 11 Liebster Awardin ansainnutta blogia, jolla on alle 200 seurajaa.
4 Keksi 11 uutta kysymystä nimetyille blogeille

Aioin ensin delegoida vastaamisen äipälle, mutta päätin kuitenkin tällä kertaa vastata itse.

1 Mitkä asiat tekevät sinut onnelliseksi juuri nyt?
Äsken syöty aamuateria, jossa oli norminappuloiden lisäksi hirvenlihaa. Ninni-serkku tuli viikonloppukyläilemään, ja kohta päästään metsäretkelle.

2 Miten vietät koiratonta vapaa-aikaa?
Mitä se on?

3 Onko koirahistoriassasi jokin tapahtuma, joka vaikuttaa elämääsi yhä tai jonka haluaisit muuttaa?
Piski-sedän lähtö tuonilmasiin, kun olin ollut täällä kotona vasta kolme viikkoa. Mielelläni olisin pitänyt häntä turvamiehenä ja esikuvana paljon pitempään.

Piski 4-vuotiaana, siis ennen minun aikaani

4 Ihailetko jotain julkisuuden henkilöä?
Henkilöistä en tiedä, mutta Makkosen pojat ovat viisaita ja komeita.

5 Onko jokin koiristasi ollut ns elämäsi koira, miksi?
Minä itse tietenkin. Ai miksi? Voisin luetella ainakin ziljoona syytä, mutta ketä ne kiinnostaisivat.

Minä itse näyttelytrimmissä  2-vuotiaana.

6 Uskotko yliluonnolliseen?
En. Uskon ruokaan, mukaviin ihmisiin, erityisesti lapsiin ja hyviin koirakavereihin.

7 Mistä esineestä et voisi luopua?
Ruokakupista.

8 Elämäsi tärkein ohje, johon tartut vaikeissa tilanteissa?
Mikään asia ei ole niin vaikea, ettei ruoka maistu.

9 Onko sinulla haaverotua, jollaista et kuitenkaan voi ottaa, koska ko rotu ei sovi sinulle es luonteensa tai vaatimustensa vuoksi?
Keskari eli keskikokoinen snautseri olisi hyvä turvamies, mutta äippä ei suostu ottamaan.

10 Mikä oli lapsuutesi toiveammatti?
Agilitykoira, koska maminikin on sellainen.

11 Onko jokin arkipäiväinen taito, jota et hallitse, mutta haluaisit oppia?
Jääkaapin ja ruokakaapin oven aukaiseminen.

Tämmöisiä tänään, huomenna voi olla muuta mielessä.

Uudet kysymykset, jotka yritin muotoilla siten, että niihin voi vastata koira tai koiran ihminen:

1 Missä teidän perheenne koirat nukkuvat yönsä?
2 Mistä leluista teidän perheenne koirat tykkäävät eniten?
3 Mitä teidän perheenne koirat harrastavat?
4 Miten teidän perheenne koirat ovat saaneet kutsumanimensä?
5 Onko teidän laumanne pomo koira vai ihminen? Kuka?
6 Mikä on teidän perheenne koirien lempiruoka?
7 Mitä tekisit mieluiten huomenna?
8 Miten teidän perheenne koirat matkustavat?
9 Kiinnostaako kaverikoiratoiminta?
10 Tykkäävätkö perheenne koirat lumesta?
11 Milloin teille tulee uusi koira?

Haastan seuraavat 7 blogia, koska en keksinyt useampia sopivia:

Mudilan elämää http://schnauzezu.blogspot.fi/

Pieni suuri beagle http://pienisuuribeagle.blogspot.fi

Iivari määräkoera http://iivari-ilmaveivi.blogspot.fi

Ninni-naukserin tohinat http://ninni-naukseri.blogspot.fi

Kuuden käppänän elämää  http://kuudenkappananelamaa.blogspot.fi/

Stressaajan koirablogi  http://stressiajakoiruuksia.blogspot.fi/

Pullan päiväkirja  http://nellahpulla.blogspot.fi

Meistäkö kaverikoiria?

Kävimme eilen kaverikoiratestissä, jossa arvioitiin meidän koirien ja äipän soveltuvuutta kaverikoiratoimintaan. Alunperin testiin oli ilmoitettu vain äippä ja minut, mutta peruutusten vuoksi Jirikin arvioitiin, kun se kerran oli mukana. Meidät kaikki hyväksyttiin koulutukseen, mitä pidän jonkinlaisena ihmeenä Jiri-kakaran kohdalla ja vähän äipänkin. Minä tietenkin tiesin olevani sopiva tyyppi ihan mihin tahansa toimintaan, mutta hyvähän se on, että äippä arvioitiin, kun en kuitenkaan pääse mihinkään ilman äippää. Kyllä muuten, mutta ajokortti puuttuu.

Testi oli ihan lasten leikkiä, ja juuri siksi Jirikin sen sai suoritettua. Siinä piti vain kohdata erilaisia apuvälineitä käyttäviä ihmisiä, joista osa kyllä käyttäytyi tosi oudosti. Annoin silitellä ja rapsuttaa itseäni, kävin sylissä istumassa ja hulluinta tyyppiä pussasin suoraan suulle. Sitten vielä kilpailtiin samojen ihmisten suosiosta neljän koiran porukalla. No problem, kun kaikille riitti rapsuttelijoita. Me Jirin kanssa olimme tilaisuuden ainoat pojat, joten meille molemmille riitti ihanaa tuoksuteltavaa. Yksi tyttö irvisti Jirille, kun se meni ilman lupaa pyllyä haistelemaan. Oma vika.

Pitkäveteisyys on oikeastaan paras sana kuvaamaan tilaisuutta. Ensin ajoimme tunnin. Sitten odotimme autossa seuraavat puolitoista tuntia. Onneksi ei ollut kylmä. Olin ensimmäinen suorittaja, mutta jouduin sitten odottelemaan kolmen tytön suoritukset, että pääsimme siihen yhteistestiin. Sitten odoteltiin, että päästiin arvioitavaksi ja sen jälkeen sitä, että muut arvioitiin. Jiri odotteli omassa häkissä koko ykkösryhmän ajan. Jirin ryhmän kohdalla kuviot olivat samat, mutta minä odottelin häkissä. Lopulta päästiin pois ja ajettiin taas tunti kotiin. Neljä tuntia plus ajomatkat siihen meni.

Palkintoherkkuja ei siellä annettu, mutta diplomeiksi saimme Jirin kanssa pahvilaatikot. Äippä ei saanut muuta kuin papereita.
Kotona äippä pani pahvilaatikot lattialle meitä varten, ja Jiri alkoikin heti haistella ja tutkia. Minua ei kiinnostanut. Jotakin pusseja siellä oli, mutta ei avannut äippä ensimmäistäkään.

Ei kiinnosta! Ota se kuva, että pääsen nukkumaan.

Jiri kyllä jaksoi tutkia, mutta ei osannut itse avata.

Jiriä kiinnosti diplomin sisältö.

Rankka päivä. Hyvin nukuttiin.

Koulutuksen aloitan ensin minä äipän kanssa. Ihan pikkusen jännittää, kun en osaa lukea ja kirjoittaa. Onneksi on kuitenkin aina äippä mukana sihteerinä.

Haastemiehiä liikkeellä

Saatiin bloggaamisemme historiaa koskeva haaste blogikamu Iivarilta http://iivari-ilmaveivi.blogspot.fi/.

Aloitin blogin melkein heti kotiuduttani pentukodista tänne ikiomaan kotiin. Siitä on aikaa vähän yli viisi vuotta. Aluksi blogi oli osoitteessa http://aatu-hauva.vuodatus.net/. Kun ukkonen pisti vuodatuksessa hommat sikinsokin ja hävitti kuvatkin, siirtyi blogi nykyiseen osoitteeseen. Blogin sisällöstä vastaan itse korkeimman koirakohtaisesti, ulkoasun ja kirjoittamisen olen ulkoistanut sihteeri-äipälle. Joskus olen antanut äipälle ja pikkuveljelle luvan omien mielipiteidensä esittämiseen blogissani. He vastaavat omista mielipiteistään.

Bloggaan siksi, että olen niin mahtava tyyppi. Aluksi tarkoitus oli vain pitää lähipiiri selvillä tekemisistäni, mutta olen kyllä saanut muitakin lukijoita ja hirveän mukavia blogikavereita.

Minä olen siis Aatu, 5-vuotias musta-hopea kääpiösnautseriherrasmies. Vähän aikaa minulla oli kaverina musta keskarisetä Piski, joka kuitenkin lähti vaikean sairautensa vuoksi tuonilmasiin jo kolmen viikon kuluttua siitä, kun olin kotiutunut. Piski oli vastuuntuntoinen pennunkasvattaja, ja ehdin oppia siltä hyvin paljon. Kaipasin aluksi Piskiä kovasti.

Tässä kuvassa olen noin 9 viikkoa, Piski -setä 7 vuotta. Elokuu 2010 Kuva Anna-Kaisa Kaukola

Kolmisen vuotta sitten sain Tsekistä veljen, mustan rotutoveri Jirin, josta on ollut minulle paljon iloa ja vähän vaivaakin.

Jiri kotiutumistaan seuraavana päivänä marraskuussa 2012

Asustelemme kolmestaan äipän ja Jirin kanssa omakotitalossa. Vieraina käy varsinkin äipän lapsenlapsia perheineen ja koirineen. Lapsenlapsia on neljä, iältään 5 - 16 vuotta. Lapset ovat parasta (ruuan jälkeen), mitä tiedän. Serkkukoiria on tällä hetkellä viisi: suosikkimme, kääpiösnautserineiti Ninni, mudisisarukset Jekku ja Hipsu, berni Nuno ja laika Outa.

Me ja Ninni-serkku viime jouluna.

Bloggaamista aion jatkaa niin kauan, kun minulla on jotain sanottavaa. Siis kauan. Terveiset ja kiitokset kaikille lukijoille!

Haaste lähtee Wupelle http://prange.blogspot.fi/, Neralle http://nasujanera.blogspot.fi/, Milalle http://milanelamaa.blogspot.fi/ sekä veljeksille Resko ja Kasko http://kaapiosnautseri.blogspot.fi/.

1.Haaste on avoin kaikille bloggareille (teema voi olla mikä tahansa)
Saat osallistua vasta haasteen saatuasi
(ja haasteen voi toki myös pyytää jos tiedät jonkun saaneen sen)
2.Kirjoita ja julkaise oma tarinasi blogissasi; miten blogi sai alkunsa,kuinka se on kehittynyt ja mitkä ovat olleet merkittävimpiä taitekohtia.
3.Haasta mukaan neljä blogia kirjoittamaan oma tarinansa. Mikäli joku kieltäytyy,voit haastaa jonkun toisen.
4.Muista ilmaista tarinasi yhteydessä linkkeineen miltä blogilta sait haasteesi ja kenet haluat haastaa mukaan.
5. Mikäli olet Instagrammissa,käy halutessasi lisäämässä kuvasi yhteyteen tagi #blogisitarina.
Näin kaikki Instagrammissa olevat bloggarit näkevät,kenen kaikkien blogeissa tarinat ovat nähtävillä.
#Blogisitarina-haasteen käynnisti: kototeko-blogi.

Les Girls ja muuta mukavaa

Reissupoikia ollaan, vaikka ei ollakaan Mäntyharjulta kotoisin. Tällä kertaa huristeltiin Rautalammille. Siellä on se 5+  tähden koirahotelli. On siellä veli Eerokin, jota ei tavattu, mutta terveisiä toki saatiin. Eerolla on kaikki hyvin.

Reissu oli kaikin puolin onnistunut. Kelit olivat loistavat, ruoka hyvää, ja herkkujakin saatiin. Vuorenpeikon luolassa oli mahtavat herkut kuten tavallista, vaikka itse vuorenpeikko onkin muuttanut tuonilmasiin. Muori meitä siellä herkuilla helli.

Metsäretkiä tehtiin kahtena päivänä. Käytiin hotelliväen mökillä Konneveden rannalla ja herkkumetsässä. Keppejä ja marjoja oli molemmissa paikoissa.

Koko reissun kohokohta oli kuitenkin tyttöjen tapaaminen. Ensin tavattiin rotutoveri Ronja mökkireissulla. Ronja esitteli meille pihapiiriään, mutta oli niin nopea käänteissään, ettei hänestä saatu kuvaa. Loistotyttö, toivottavasti tapaamme toistekin.

Lisää tyttöjä tuli sitten hotelliin. Lapista asti olivat matkanneet Hupi ja Utu. Hupi on sellainen vähän vanhempi ja melko määräilevä neitikoira, jonka älysimme heti jättää rauhaan. Ihan toista maata on ihana koiraneito Utu, joka jaksoi leikkiä meidän molempien kanssa (vaikka Hupi välillä komensi sitä olemaan hiljaa). Utua sai myös haistella ihan vapaasti, siis ellei kontrollifriikki Hupi ollut paikalla.

Konneveden rannalla. Jiri haluaa MINUN keppini.

En anna, häivy!

Etsi oma, tollo!

Herkkumetsässä. Utun keppi



Saako ottaa mukaan? Kuva Jorma Knuutinen

 
 


Eikö tuo ole vähän liian suuri? Kuva Jorma Knuutinen

 

Utulla on kauniit silmät ja viisas katse. Kuva Jorma Knuutinen

Hupi-neiti

Mustikoita oli vaikka lehmät söis. Oli puolukoitakin, mutta keskityin mustikoihin.

Kaikki hauska loppuu liian nopeasti, ja kotiin piti lähteä. Hupi ja Utu jäivät hotelliin, ja huhu kertoi että Rautalammin raikulityttö Nelli oli myös sinne tulossa. Olisi ollut kiva nähdä, miten Hupi pisti vallattoman Nellin ruotuun, jos pisti.

Jirin viimeinen näytös

Jiri kävi antamassa näytännön Salossa. Valmentautuminen tapahtui kotona, ja kampaus pantiin kuosiin Igroomissa Vantaalla. Kampaus oli vimpan päälle hieno, mutta ei taida meidän Jiristäkään tulla näytelmien ensirakastajaa. Aiomme velipojan kanssa keskittyä mukavampiin harrastuksiin. Äippäkin sanoi, että kyllä nyt on Jirinkin näyttelyura taputeltu.

Annoin sihteerille luvan kirjata tännekin näyttelyn tuloksen. EH ja AVK3. Tuomarina Tuula Savolainen. Tuomarin sanallinen arvio: 3v uros, jolla hyvät mittasuhteet. Liikkeessä ylälinja saisi laskea paremmin. Hyvä sukupuolileima. Yhdensuuntaiset pään linjat. Hyvä pään pituus. Riittävän tummat silmät. Hyvät korvat. Eturintaa voisi olla enemmän. Oikeanmuotoinen, tilava rintakehä. Hyvän pituinen lantio. Tasapainoisesti, joskin hieman niukasti kulmautunut. Hyvä karvanlaatu rungossa. Pehmeät raajakarvat. Takaliikkeet kapeat. Sivuliikkeessä askel saisi olla tehokkaampi. Hyvä häntä.

Jiri: Anna nyt se nami äkkiä!

Onko ihan pakko juosta?

Pöydällä ei ole kivaa.

Asento!



Tuomari tutkii, mutta tutkikoon!

Muuten meillä on ollut taas mukavaa täällä Turussa. Ninni haisee aivan ihanalle, mutta ei oikein anna meidän haistella läheltä. Ei haittaa, päät ovat pyörällä näinkin. Tämän asian huono puoli on housusirkus. Ninnillä on juoksuhousut ja meillä ne herrasmiesvyöt. Ulos lähteminen on joka kerta melkoinen sirkus ja tivoli. Niinkin hullusti kävi, että äippä unohti kerran minulle vyön päälle, kun lähdettiin ulos. Mulkoilin kyllä alta kulmain, mutta ei tuo silti huomannut ennen kuin nostin koipea. Se oli, kuulkaa, inha kokemus, kun pissa levisi pitkin mahanaluskarvoja. Ja pahemmaksi muuttui, kun seurauksena oli pesu. Lenkkejä on kuitenkin tehty uusissa maastoissa, ja haisteltavaa on riittänyt.

Huomenna juhlitaan Ellin synttäreitä. Ihmiset menevät ulos syömään. Outoa käytöstä näillä keleillä, mutta itsepä ovat päättäneet. Toivoa sopii, että me koirat saamme juhlaherkut sisätiloissa kristallilautasilta. Grillikanaa toivomme, mutta nakitkin kelpaavat.

Maanantaina huristellaan takaisin kotiin. Luultavasti siinä vaiheessa se tuntuu jo mukavalta.

Agentit toiminnassa

Käymme aina silloin tällöin äipän kanssa lähikaupoissa ostoksilla. Meidän tehtävämme kauppareissulla on potkupyörän vahtiminen parkissa ja äipän suojelu kaikenlaisilta vaaroilta: esimerkiksi hortoilevilta kyläjuopoilta ja kaahaavilta pyöräilijöiltä. Pitäisi ehkä suojella myös yliostamiselta, mutta se ei onnistu, kun emme pääse kauppaan sisälle. Eivät ne liikaostokset tietenkään haittaakaan, jos ovat meille mieleistä laatua: nakkeja, juustoa, ruisleipää, porkkanoita, kaalia jne. Vahtiessamme yritämme kovasti näyttää pelottavilta agenteilta, mutta silti ihmiset käyvät meitä rapsuttelemassa ja meille juttelemassa. Mustat lasit voisivat lisätä uskottavuutta, mutta oikeastaan on ihan kiva olla rapsuteltavana.

Kauppamatkalla näkee monia mielenkiintoisia asioita. Tässä oli naakkoja.

Parkissa pitää esiintyä vaarallisena agenttina.
 

Kun päästään kotiin, voi relata.



Kauppareissut ovat mukavaa vaihtelua metsäilylle.  Siis, jos on hyvä keli. Jos jotain voisi toivoa, niin kauppias voisi ottaa valikoimiin erikoisherkkuja koirille. Varmasti äippä ostaisi niitä meille joka kauppareissullla, jos niitä olisi. Vielä parempi olisi, jos kauppias kävisi itse esittelemässä meille herkut, vaikkapa pienten maistiaisten muodossa. Eikö olekin hyvä ajatus?



Metsissä mellastava lauma

Nyt on ollut hyviä metsäretkikelejä, ja olemme päässeet metsäilemään monta kertaa. Me olemme onnenpoikia, kun meillä on paljon hyviä ja luvallisia ulkoilumetsiä tässä muutaman kilometrin säteellä. Aina se on kivaa, mutta räjähtävän riemukasta silloin, kun on lapsia mukana.

Leikimme metsäreissuilla piilosta. Ensin Viljo meni meiltä piiloon, sitten  piiloteltiin meille nameja, mutta paras osuus oli se, kun me menimme äipältä piiloon. Kyllä hikeentyi äippä, mutta Viljo vain nauroi.



Käpyjä löytyi.

Kilpajuoksu, annoin Viljon voittaa.

Kilpajuoksu, osa kaksi. Jiri voitti.

Minuako kutsuit, tulen viivana.

Jiri jäi peränpitäjäksi.

Vai ei ole meille eväitä!

Namit painuivat syvälle sammaleeseen.

Heti lisää nameja!

Metsässä on vielä mustikoita, ja puolukatkin alkavat olla kypsiä. Nampsis molemmille! Etsiskelin herkkutatteja, en löytänyt kuin yhden yli-ikäisen, jota en viitsinyt edes maistaa.

Huomenna päästään taas metsään. Kyllä syksy on mukavaa aikaa koirille. Toivomme kovasti, että kaikki koiraystävämmekin pääsevät metsiin mellastamaan oikein usein.