Vuolingonhovin prinssi ja kirjaston kingi

Jiri on ollut ahkerana kaverikoirahommissa. Vielä yksi käynti, niin se saa ammattitaitonsa merkiksi kaverikoirahuivin. Ai minä kadepussi? En ollenkaan, minähän olen ensisijaisesti ammattitaitoinen ja ahkera lukukoira. Kirjastolla on vain talous niin tiukalla, että lukukoirahuivia pitää odotella syksyyn tai jopa ensi vuoteen. Ei haittaa, tämän meidän kirjaston kingi minä olen joka tapauksessa, ja kaikki kirjastossa käyvät tietävät minut lukukoiraksi ilman huiviakin.

Kaverikoirahommissa saa joskus tuntea itsensä ihmeidentekijäksi. Jiri on kesyttänyt yhden koirien vihollisen ystäväkseen. Ekalla käyntikerralla tämä henkilö oli sanonut, että koirat ovat inhottavia ja likaisia, eikä niitä saisi ollenkaan tuoda sisälle. Toisella käynnillä hän oli kysynyt Jirin ikää ja kolmannella hän oli jo halunnut silittää Jiriä. Eräässä toisessa paikassa äippä oli nostanut Jirin yhden vanhuksen syliin, ja tämä ihminen silitteli Jiriä ja rupesi kertomaan omista koiristaan. Pois lähtiessä henkilökunta oli kertonut, että tämä vanhus ei ollut puhunut mitään kokonaiseen viikkoon, eikä häneen oltu muutenkaan saatu kontaktia.

Vuolingonhovin palvelutalon henkilökunta on nimittänyt Jirin Vuolingonhovin prinssiksi ja luvannut hankkia Jirille kruunun. En yhtään ymmärrä, miksi. Onhan se toki käynyt siellä useita kertoja, mutta Jirin käytöstä ei parhaalla tahdollakaan voi sanoa kuninkaalliseksi. Se on hyvin hellyydenkipeä ja kerjää rapsutuksia, silityksiä ja taputtelua ihan keneltä hyvänsä. Saatuaan haluamansa se mielellään pussaa. Erittäin rahvaanomaista mielestäni. Ja luultavasti semmoinen kruunu on erittäin epämukava - ellei se ole syötävää.

Kaverikoirakäynneillä ei tietenkään voi kuvata, joten kuvia on vain koirista. Tässä koirajoukko eräällä käynnillä valmistautumassa.

Koirat edestä: Jiri, Aida, Pessi ja Illi

Kevät on edennyt mukavasti ja kelit ovat olleet hyviä näihin päiviin asti. Näistä viime päivien raekuuroista en kyllä tykkää. Puulavesi on suurimmalta osalta sulanut, joten uimahaluiset voivat käydä heittämässä talviturkkinsa. Minä en ui, koska haluan pitää kiinni karvoistani.

Meidän uusi tyttöserkkumme Olga kasvaa nopeasti. Emme ole vielä tavanneet, mutta parin viikon päästä hän on tulossa vierailulle. Ninni-serkkukin tulee. Odotamme kovasti.

Olga ihmettelee lunta. Kuva Anna-Kaisa Kaukola

Ninni ja Olga tykkäävät toisistaan. Kuva Anna-Kaisa Kaukola

Kevätkevätkevät!

Se on täällä taas, kevät. Kevät on ihania hajuja ylenmäärin, siilien herääminen, metsälenkkejä, leluja pihalle ja hyvälle haisevia koiraneitoja. Tietenkin myös pihalta jahdattavat linnut runsastuvat.  Jirille kevät on vähän kurjempaa, kun kunnon kakkapaikat katoavat sulavan lumen mukana.

Äipälle eka kevättyö pihalla on meidän talviajan tuotostemme kerääminen kompostiin.

Nauttikaa nyt, ystävät! Kohta on kesä: ilma täynnä ötököitä, ja kuumakin voi olla.

Lempileluni tällä hetkellä: rääkyvä hanhi. 

Äippä on varautunut kesälintuihin ostamalla pihakoivuun linnunpöntön. Se tosin lojuu vielä terassilla odottamassa kiipeilytaitoista puuhun viejää.
Meiltä vietyjä pohjavilloja äippä on laittanut talipallohärveleihin pesän rakentajia varten. Peitinkarvat ovat kuulemma liian pitkiä ja sitkeitä: linnunpojat voisivat kuristua niihin, joten ne menevät kaatopaikkaroskiin.

Tässä on Jirin pohjavillaa. Hyvin on tirpoille kelvannut.

Kukkiakin pihalla jo on, vaikka omasta mielestäni minä olen kevään kaunein kukkanen enkä ymmärrä ollenkaan, miksi minut aina komennetaan pois kukkapenkistä.
Ensimmäisenä alkoivat kukkia sinivuokot heti kun lumi niiden päältä suli. Linnut ovat levittäneet sinivuokkoja naapurinkin pihalle. Ei haittaa.
Nyt kukkivat myös krookukset, ja seuraavana vuorossa on varmaan rikkaruohojen armeija.



Mökille ei ole päästy, kun tie on vielä sulamisvesien pehmittämä. Ensi viikolla ehkä.

Kevätjäillä

Meillä on vielä kantavat jäät, ainakin aamuisin yöpakkasten jäljiltä. Eilen oli pilkkikisat, joten uskaltauduimme jäälle tänä aamuna. Ulkoilusää oli parasta AA+-luokkaa: aurinkoa ja vain vähän tuulta. Paikoin oli liukasta, mutta kyllä me pojat juoksimme. Parit lipat mieheen otettiin myös. Yksi pallo oli matkassa, ja haimme sitä Jirin kanssa kilpaa.  Äippä sanoi, että tämä oli luultavasti kevään vimppa jääulkoilu. Höh? Just, kun me päästiin vauhtiin.

Täällä on jotakin hajuja, Jiri.

Jiri otti lipat ja hiipi sitten vähän aikaa.

Jiri yritti varastaa minulta pallon. Turha toivo!

Perjantaina pienempi Käpälämäen sankari oli meitä viihdyttämässä. Minun mielestäni Pekka ja Pätkä Suezilla oli ihan tylsä, mutta siitä oli kuitenkin se hyöty, että sain kellotella sylissä rapsuteltavana.  Jiri oli kateellinen ja yritti tuijottaa minut ois sylistä. Turha toivo sekin!



 

Hoivatyötä, Kakkakatu ja kansainvälinen lukukoira

Saimme Jirin kanssa vaihteeksi kutsun lähihoitotehtäviin, kun voimakaksikon nuorempi puolikas sairastui ja makasi kovassa kuumeessa. Pistimme koko ammattitaitomme peliin. Minä hoivasin, Jiri piti vahtia ja lauloi. Ei ollut potilas parantunut ainakaan silloin, kun työvuoromme päättyi ja kaksikon äiti jatkoi hoivaamista. Toivottavasti huomenna on paremmin. Joka tapauksessa saamme jatkaa hoivaamista tiistaina, kun potilas/toipilas tulee päiväksi tänne meille.

Yritin nukuttaa potilaan,

mutta taisimmekin nukahtaa yhtäaikaa.

Kakkatu ei ole ollenkaan sitä, mitä luulette. Se on voimakaksikon meidän pihallemme lapioima polku, jota käytimme kakkimispaikkana silloin, kun hanki ei kantanut. Äippä risti sen sitten Kakkakaduksi. Siitä on näppärää kerätä jäätyneet kikkareet ämpärin kautta kompostiin. Kuvaa äippä ei suostunut ottamaan. Miksiköhän?

Minä olen nyt kansainvälinen lukukoira. Viime lukukeikalla minulla kävi lapsia, jotka puhuivat vain englantia ja lukivatkin minulle muumipeikkoa englanniksi. Hyvin ymmärsin. He eivät olleet koskaan aikaisemmin edes kuulleet luku- tai kirjastokoirista ja kysyivätkin heti kättelyssä, että osaanko minä oikeasti lukea. Mukavia olivat nämä lontoolaiset vaihto-oppilaat.

Hankikeleistä saamme nauttia vielä muutaman päivän. Nauttikaa tekin!

Koirat valtasivat kirjaston!

Meillä täällä Otavassa oli eilen Koira kirjastossa -päivä, ja kirjaston ovet olivat auki kaikille kilteille koirille. Ihmisille tietysti myös.  Koiria kävikin ihan mukavasti, ja kaikki olivat hyvätapaisia. Parhaimmillaan koiria oli yhtäaikaa paikalla ainakin kahdeksan! Vanhin koiravieras oli Tessu tästä melkein naapurista. Tessu on yli 18 vuotta vanha setäkoira.

Päivän ohjelmassa oli koira-aiheisten kirjojen näyttely, koira-aiheinen tietovisa, lelukoiranäyttely, koirien tapaamisia, silittelyä ja rapsutuksia. Kaksi yrittäjää esitteli toimintaansa, ja toiselta saimme nameja. Nampsis! Toisen yrittäjän kanssa äippä sopi vievänsä meidät uimaan. En taida itse tykätä ajatuksesta, mutta meillä tosiaankin on täällä Otavassa koirauimala! Katsokaa vaikka: http://www.huvihurtta.fi/



Mirkku, minä ja Masa
 

Osa lelukoirista oli jo lähtenyt, kun kaikki eivät tehtäviensä vuoksi voineet jäädä yöksi.



Jiri, pieni rakkauden kerjäläinen sai runsain mitoin haluamaansa

Viidesluokkalaiset pitivät leirikoulupuhvettia, eikä sieltäkään tarvinnut ihan kuivin suin lähteä.

Minä tietenkin esittelin lukukoiratoimintaa ja yhdessä Jirin kanssa kaverikoiratoimintaa.

Yksi juttu jäi harmittamaan: Mirkun omituinen käytös. Koko koirapäiväidean keksimme minä ja Mirkku, kun kerran sattumalta tapasimme kirjastossa. Silloin Mirkku oli mukava ja antoi minun haistella itseään. Vähän leikimmekin. Nyt Mirkku ei ollut näkevinään minua ja nosti vain kirsuaan, kun yritin lähestyä sitä. Kyllä en ymmärrä naisia minä, en ainakaan mäyräkoiranaisia. Lukukoira Sylviä kyllä ymmärrän, meillähän on yhteisiä ammatillisia intressejä.


Että tämmöinen neiti mäyräkoira: kaunis, mutta oikukas. La donna e mobile!

Päivä oli niin mukava (Mirkusta huolimatta), että päätimme jo järjestää sellaisen vuoden päästäkin.
Rankkaahan se oli, kun piti olla kokonaiset neljä tuntia valppaana ja kilttinä. Mutta sellaista hommaa ei olekaan, mistä ei toipuisi kunnon aterialla ja pitkillä yöunilla.



Uusi blogini

Olen aloittanut toisenkin blogin. Se on tavutettu ja tarkoitettu lukukoirien lukukavereille. Se löytyy osoitteesta:

http://aatulukukoira.blogspot.fi/

Naistenpäivänä

Hurrrjan hauskaa naistenpäivää kaikille tyttökoirille ja ihmisnaisille sekä niille, joiden huushollissa on jompiakumpia tai parhaassa tapauksessa molempia. Jiri komppaa.

Lahjukset kuvina. Valitse haluamasi vaihtoehto ja nauti!