Pullervon faneille

Jos haluatte tietää enemmän Pullervosta ja hänen toilauksistaan, niin käykää Facebookin sivulla Pullervo tai blogissa Mudilan elämää ( http://schnauzezu.blogspot.fi/ ). Me kirjoittelemme Pullervosta vain silloin, kun harvakseltaan tapaamme.

Pullervo todellakin luulee olevansa koiramaailman kingi!

Serkkuja tapaamassa

Käytiin Turkkusessa tervehtimässä siellä asuvia serkkujamme. Voimakaksikon nuorempi puolikas oli meillä mukana.

Mukava oli lomamatka, vaikka emme tällä kertaa tavanneet ollenkaan Hipsu- ja Jekku-serkkuja. Lenkkeiltiin monenlaisilla kokoonpanoilla, ja oli taas uusia hajuja. Kelit olivat hyvät, joten saimme olla paljon pihalla leikkimässä.

Uusimmat serkkumme ovat Olga-russeli, jonka olen täällä jo esitellytkin ja Pullervo-mudi, joka asuu tietenkin Mudilassa äitinsä Hipsun ja enonsa Jekun kanssa. Pullervo on kova poika pullistelemaan, joten nimi sopii sille kuin luu koiran hampaisiin.

Viljo ja Ninni mietiskelevät.

Pihalla oli juomavesiastia, johon joku hullu oli laittanut palloja. Vesi oli ihan kelvollista.

Pullervo esitteli harvoja hampaitaan, mutta Olgaa vain nauratti.

Pullervo: etkö yhtään pelästynyt? Edes ihan pikkuisen.

Kotimatkalla poikettiin tankkaustauolle.

Poikkesimme Renkomäen ABC:llä, misä oli terassilla oikein vesikuppi koirille. Me saimme pöydästä ranskalaisia perunoita, kun Viljo ja äippä eivät jaksaneet syödä kaikkea. Jätskiä emme saaneet, vaikka pyysimme.

Minulla on muuten ongelma, joka koskee sihteeriäni. Hän ei aina viitsi ruveta tekemään postausta,
vaikka minulla olisi asiaa. Onko teillä muilla tällaisia ongelmia, ja miten olette ne ratkaisseet? Uhkailu, kiristys vai lahjonta?

Ja sihteerillä on ongelma uuden älypuhelimensa kanssa, joka ei ehkä olekaan kovin älykäs. Puhelin laittaa kaikki kommentit kaksi kertaa. Syytä ei ole keksinyt sihteeriä viisaampi älypuhelinasiantuntijakaan. Johtopäätös: älypuhelin ei ole ollenkaan älykäs, mutta oma tahto sillä on.

Arvostettua ja yliarvostettua

Tuli vähän suunniteltua pitempi postaustauko, kun sihteeri sairasti toista viikkoa jotakin ihme loro-virusta, joka piti hänet melkein viikon tiukasti sängyn ja vessan välissä. Aluksi kulki ämpärikin mukana koko ajan. Nyt on saikku päättynyt, ja taas mennään.

Kävin tänään pitkästä aikaa kaverikoirakeikalla, parinani Hilla-neiti. Ihan aluksi minua jännitti ihan sikana ja olisin halunnut lähteä heti pois. Äippä sanoi kuitenkin, että istuskellaan nyt tässä pihalla, kun on kerran tultu. Pian muistinkin homman jujun ja lähdin rapsutuksia pyytämään. Niitä sain oikein Porvoon mitalla, joten aloin palkinnoksi pussailemaan asukkaita. He tykkäsivät ja kehuivat minua. Ihan pikkuisen röyhistin rintaani, kun huomasin miten arvostettu olen näin koirana. Eivät he nimittäin äippää rapsutelleet ja kehuneet.
Keikan jälkeen väsytti ihan kummasti ja keljutti, kun kotona odottanut Jiri olisi halunnut leikkiä. Ärähdin sille, johan tokeni.

Vie muualle se kamerasi, haluan tutustua rauhassa tuohon kauniiseen neitiin!

Ai Hilla. Nimesi on yhtä kaunis kuin olet itsekin.

 

Eilen äippä piti koirien siivouspäivää. Meitä kammattiin, saksittiin ja ajeltiin koneella oikein urakalla. Jiri on karvaisempi kuin minä, joten se joutui olemaan käsittelyssä paljon minua pitempään. Ihan vähän minua säälitti.

Illalla seurasi päivän lopullisesti pilannut täyspesu molemmille. Eipä auttanut, vaikka huomatessani äipän pesuvalmistelut piilouduin sängyn alle. Vähän yritin murahtaakin, kun minua tultiin hakemaan - ei auttanut sekään. Pesukurjuus täydennetään aina pesun jälkeen puettavilla kylpytakeilla, joista emme yhtään tykkää. Yöllä vielä paleli, joten kaivauduin äipän peiton alle.
Minun mielestäni tämmöinen koirien siivous ja etenkin pesu ovat täysin yliarvostettua toimintaa. Jopa turhaa ja ehkä vahingollistakin.

Onko ihan pakko vielä pitää näitä?

Huomenna lähdemme Turkuun ja otamme voimakaksikon nuoremman puoliskon mukaan. Päivän paras uutinen on se.

Hyvää viikonloppua teille kaikille, ja varsinkin niille, joiden lomat loppuvat ensi viikolla!

Metsässä saalistamassa

Kävimme pitkästä aikaa metsässä. Lähtöä tehdessä vähän kummastelimme, kun äippä pakkasi autoon kaikenlaista tarpeetonta: erikokoisia ämpäreitä, pahvilaatikon ja marjanpoimurin. Sitten kuitenkin muistin, että nämä kapineet merkitsevät marjastusta. Jippii, minä rakastan mustikoita!

Olihan siellä niitä mustikoita, mutta minun marjastustani vähän häiritsi, kun piti vahtia äippää eksymiseltä ja kaatumiselta. No, ei eksynyt, kun auto oli koko ajan näkyvissä. Eikä kaatunut, kun äippä piti yhtä kävelysauvaa mukanaan koko ajan. Loppupelissä pahin haitta marjastukselleni oli paikalliset ilmavoimat, jotka hyökkäsivät kimppuumme runsaslukuisina kaikilla asetyypeillään. Siinä oli itikoita, mäkäräisiä, paarmoja ja amppareita. Saalistin kuitenkin mustikoita hyvällä menestyksellä, samoin Jiri. Löysinpä muutaman metsämansikankin, nampsis.

Yksi herkkutatti osui silmiin, mutta äippä ehti kieltää minua syömästä sitä. Palkinnoksi kiltteydestäni sain pienen palan tatista, kun äippä pilkkoi sitä. Siinä ei ollut toukan toukkaa! Herkullista oli. Äippä alkoi heti suunnitella tälle päivälle retkeä tattipoluille, mutta ainakin vielä sataa.

Kiva saalis




Muutakin, vähän vähemmän mukavaa tarttui metsästä mukaan. Minun, ja varsinkin Jirin jalka-, parta- ja mahakarvat olivat ihan vihreinä pienistä siemenistä. Siitä seurasi meille kaikille työläs ja ikävä kampaaminen tiheällä kammalla heti, kun karvat olivat kuivuneet. Vähän lohdutti tietenkin se, että siinä samalla olisivat löytyneet punkit. Niitä ei kuitenkaan ollut. Meillä on kyllä Bravecto-lääkitys punkkeja vastaan, mutta silti punkkitarkastus tehdään aina luontoretken jälkeen. Tänä kesänä ei ole toistaiseksi löytynyt punkin punkkia.

PS Valitan kuvan laatua. Se on ensimmäisiä äipän uudella puhelimellaan ottamia, ja sen huomaa! Sen saa kyllä suurennettua klikkaamalla.
PS2 Eilen kuva oli vielä postimerkin kokoinen, mutta nyt se on suurentunut itsestään. Mystistä.

Juhannusheila Peppi

Juhannus tuli ja meni. Vieraita virtasi, joten vietimme juhannuksen kotosalla. Näin oli hyvä, koska kaikki vieraat olivat mieluisia.

Kaikista mieluisin oli Peppi-mudi, joka oli lähtenyt Jekun kaveriksi lomailemaan, kun Hipsuliisi on vielä mammavapaalla. Saimme siis juhannusheilan ihan odottamatta. Me tykkäsimme Pepistä ihan kybällä. Jekku yritti kyllä omia tytön itselleen, mutta saimme me silti leikkiä heilamme kanssa.

Peppi tykkää kovasti myös lapsista. Se halusi koko ajan olla siellä missä lapsetkin ja työnsi vielä vaativasti päänsä syliin rapsuteltavaksi. Pepillä on mudiksi hassun pitkät ja karvaiset taittokorvat. Minusta ne ovat oikein sievät. Ja nuo silmät sitten, oih!

Paavo ja Peppi tutustuvat taiteeseen, mielenkiintoista oli.
 

 Minäkin olisin halunnut tutustua taiteeseen, mutta kun pääsin syliin, niin lehdessä olikin ihan muita juttuja. Olin vähän pahalla päällä kuvauksessa, kun Iitu oli vienyt minulta karvat enkä ollut ihan edustavimmillani.


Mudit kävivät uimassa, meitä ei kiinnostanut. Peppi löysi itsestään vesipelastuskoiran ja yritti kiskoa Iitua rannalle. Viljo sai uida ihan rauhassa. Tosin vepe-koiran pitäisi osata uidakin..

 





Jekku ihmettelee mudia, joka ei halua uida.

Virka-asut virkamiehille

Olemme nyt virkamiehiä molemmat, kun meillä on virka-asutkin. Jiri sai kaverikoirahuivinsa tänään ja minä lukukoirahuivini vähän yli viikko sitten. Minä joudun vielä odottelemaan kaverikoirahuiviani, kun en ole lukuhommien takia ehtinyt kovin paljoa kaverikoirahommiin. Oikein ylevän virallinen olo tässä nyt kuitenkin on. Pitänee ruveta arvokasta käyttäytymistä harjoittelemaan.
Äippä yrittää kyllä väittää, ettemme me ole virkamiehiä emmekä edes virkakoiria vaan hyötykoiria. Ihan tyhmiä juttuja se on väittänyt ennenkin. Me olemme miehiä, ja meillä on virka-asut ja virkatehtäviä, siis olemme virkamiehiä m.o.t.

Minun huivini on vähän iso, kun sain sen perintönä Black-lukukoiralta, joka jäi eläkkeelle. Black on bouvier, eli jonkun verran minua isompi herrasmies.

Meillä alkoi eilen kesäloma, kun seuraavat virkatehtävät ovat vasta 20.7. Lomarahaa emme ole saaneet, mutta äippä lupasi meille sentään lomaluut. Hyvä niin. Laskutaitoni on vähän puutteellinen, ja joku olisi voinut huijata lomarahat, mutta luuasioissa minua ei huijata.

Hyvää lomaa teillekin!

Aatun sunnuntaivirsi

Sunnuntaina ensin keljutti ja sitten alkoi runottaa:

Kesäaamun rauha
hyökyy yli pihan,
Klippo heinää rouskuttaa
naapurissa ihan.
Tuolla laulaa konesaha,
soinniltansa melko paha.
Kuoroon liittyy trimmeri,
mopo, painepesuri.
Jotkut vielä juhlivat,
meillä koirat haukkuvat.
Ihana on sunnuntai,
voi kun tulis maanantai.

 

 

Annamme kaikkien kukkien kukkia, ainakin toistaiseksi.