tiistai 24. helmikuuta 2015

Minusta tulee isä!

Toivottavasti. Ihmiset ovat suuressa viisaudessaan päättäneet, että Ninnin ja minun yhteisistä lapsista voisi tulla fiksuja, ketteriä, terveitä, sopivan pieniä ja hyvähermoisia harrastuskoiria. Minä olen kyllä tiennyt tämän siitä asti, kun tapasin Ninnin ensimmäistä kertaa, mutta ihmisillä on tunnetusti jonkin verran hitaammin raksuttavat ajatuselimet. Suunnitelmissa on, että Ninnin seuraavasta juoksusta lapsukaisia yritetään. Elämme siis jännittäviä aikoja.

Pentujen väriksi tullee pippurisuola jonkin geenijutun takia. Ei se haittaa, vaikka minä olisin mielelläni nähnyt itseni näköisiä pentuja. Tai Ninnin.


Ninnin kanssa kesällä kerran



Morsiameni Ninni
Minä, tuleva isä

Hommassa on kuitenkin yksi ikävä puoli. Joudun luultavasti vähäksi aikaa asumaan Mudilaan Jekun seuraksi. Suoraan sanottuna minusta Jekku on aika ikävä tyyppi, kun se pyrkii komentelemaan minua eikä yhtään kunnioita itseään vanhempaa ja viisaampaa mieskoiraa. Toisaalta luvassa on pitempiä lenkkejä uusissa hajumaisemissa. Äipän on varmasti vaikea tulla toimeen ilman minua, Jiristä ei ole ollenkaan huushollin järjestyksenpitäjäksi. Vaihdossa äippä saa hoitoonsa Mudilan aatelisen prinsessan Liinun. Minä olisin mieluummin asunut kiltin ja kauniisti käyttäytyvän Liinun kuin murkkupoika Jekun kanssa, mutta minulta ei kysytty. Jirin ja äipän kannalta Liinu on tietenkin Jekkua helpompi asuinkumppani.

Pidän teitä tapahtumien tasalla jatkossa.

12 kommenttia:

  1. Wautsi waude!!! Onnee ja menestystä kohti isyyttä, Aatu.

    VastaaPoista
  2. Kiitos! Olenkin jo niin pollea, että kohta halkean.

    VastaaPoista
  3. Hieno suunnitelma! Ja kaikkein parasta, että kyse ei ole one-night-jutusta, vaan ihan oikeesta rakkaudesta!
    ♥ Rakkauslapsia ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olet oikeassa, Ninni on kaikista maailman tyttökoirista minulle se ainoa oikea.

      Poista
  4. Ohhoh! No paljo onnee! Ja nii on kommee morsmaekkuhhii...ootta justiisa ku tehyt toesillenne. Onneks immeesettii huomas nyt tuon. Piähhän meetä aejjantasalla!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Myös Ninnin puolesta. Ilman muuta kaverit pidetään ajan tasalla. Nyt siis odotellaan, että se juoksu alkaisi.

      Poista
  5. Voi miten sinulla on kaunis morsmaikku! Todella söpö. Teille tulee varmasti kauniita vauvoja. Onnea tulevalle iskälle toivottaa Typy ja emäntä

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaunis ja ihana on Ninni-neiti. Ja pieni, vain vähän yli 5 kiloa. Mutta kaunis ja ihana olet sinäkin Typyseni. Vahinko, ettet ole sopiva minun lasteni äidiksi.

      Poista
  6. Löysin tänne tuolta Myrskyn ja Tuiskun kautta ja vitsi mikä onnenpoika olet: isäksi pääsemässä! Kyllä minäkin niin tytöille tahtoisin, mutta ei taida mua tytöt huolia, kun mulla on kirsussa värivika. Se on punainen.....Vaikka ei se hommia haittaa yhtään! Tosin äippä epäilee välillä mun suuntautumista, kun mun parhaat kamut on poikia ja yritän välillä niittenkin päälle nousta. Eiks se ymmärrä, että mä vaan näytän kuka määrää näissä leikeissä? Mukavia odottelupäiviä! t. Eka

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moi, Eka! Kirsun värivika on katsojan silmissä. Ninnilläkin on välillä vaaleanpunerva kirsu, mutta sen ei pitäisi periytyä, kun pennuista ei tule valkoisia. Mitä rotua sinä olet?
      Jirikin on kateellinen minulle siitä isäjutusta.

      Poista
    2. Mä olen dreeveripoika ja meillä se punainen kirsu on värivika. Tai niin ne väittää. Ei ollut sen vuoksi yksi isäntä huolinut mua sukua jatkamaan, kun jos se tulisi läpi. Ehkä joku ei ole niin tarkka ja minäkin pääsen toimiin. t. Eka

      Poista
  7. Varmasti sillä "värivikaisella" kirsulla haistaa yhtä hyvin kuin mustalla. Eikös dreevereillä tärkeintä ole kuitenkin se, että löytää pupun jäljet ja tietää mihinpäin se on mennyt?

    VastaaPoista