Tulin takaisin

Blogi on joutunut paitsioon monestakin syystä. Ensin oli se hampaanpoisto, sitten oli äipän jalkaleikkaus, joka kyllä meni ihan hyvin. Liikkuminen vain on ollut niin rajallista, että jokapäiväisten askareiden tekeminen on vienyt sekä ajan että äipän voimat. Hotellilomamme päättyi vasta joulun jälkeen.

Kaiken lisäksi läppäri kenkkuili ja kaikki ohjelmat piti asentaa uudelleen. Onneksi mitään ei kadonnut operaatiossa, ja nyt ovat kaikki ohjelmat ajan tasalla. Äipän mielestä Windows 10 on visuaalisesti huonompi kuin 8.

Nyt menee jo paremmin. Olemme käyneet pari kertaa lukuhommissa ja Jiri kerran kaverikoirailemassa, vaikka äippä joutuukin vielä varomaan leikattua jalkaa ja käyttämään kyynärsauvoja, tai ainakin yhtä.

Sain joululahjan lukijoiltani, mutta minua kiellettiin pureskelemasta sitä. No, ei haittaa, koska se maistuikin pahalle. Lapset olivat tehneet sen ihan itse, ja koko luokka osallistui suunnitteluun ja tekemiseen.

Hui, kuinka karvat ovat kasvaneet. Varmaan on trimmi edessä.

Ulkoilemaan olemme päässeet pihalle, pienille Harley Parkinson -lenkeille ja mikä parasta, metsään juoksemaan vapaina. Lunta on niin vähän, että ladut eivät vielä rajoita meidän metsäretkiämme. Myyristä kiinnostuneille tiedoksi, että myyrävuosi on oivallinen. Kiinni en ole saanut ensimmäistäkään, mutta eihän metsästyksessä tärkeintä olekaan saalis, vaan se jahdin jännitys.

Kaikille ystävilleni toivon oikein mukavia talvisia ulkoilukelejä. Tiedättehän: vähän ei ihan uutta lunta, pikkupakkanen, aurinkoa ja tyyntä.

Lomalla ja sairaslomalla

Me olemme lomalla Suomen parhaassa koiralomahotellissa Rautalammilla. Pääsimme tänne, koska äipälle on tehty jalkaleikkaus ja hän on köpöttelee kyynärsauvoilla. Leikkaus oli laadultaan korjaava eikä siihen liity mitään dramaattisia käänteitä, mutta vuodenvaihteeseen asti jalkaan ei voi laittaa normaalia kenkää. Joulun tienoilla lähdemme kuitenkin kotiin, koska koulujen joululoman aikaan meille löytyy kyllä ulkoiluttajia.

Olemme siis äipän kanssa yhdessä saikulla, mutta tammikuussa aloitamme taas lukuhommat. Kaverikoirahommista on lomaa siihen asti, että äipältä onnistuu normaali kävely, luultavasti vielä koko tammikuu. Suu on parantunut oikein hyvin. Tikit ovat sulaneet ja ikenet kunnossa. Ehkä piankin saan taas syödä Dentastixejä ja porkkanoita. Hotellin henkilökunta luulee antavansa salaa Jirille puruluita, mutta kyllä minä olen huomannut. Viisaana koirana ymmärrän, että juuri nyt kova purtava ei ole minulle hyväksi. Kaikki on siis hyvin suussani, ellei oteta huomioon puuttuvien etuhampaiden takia suuhun pääsevää viimaa. No, kyllä siihenkin tottuu.

Haluatte varmaan tietää, onko ikävä. Äipällä on takuulla, mutta meillä on täällä niin paljon  touhua, ettemme ehdi tunteitamme erittelemään. Ehkä koti-ikävä vaivaa Jiriä, mutta ei hän ole siitä kertonut. Olemme päässeet pitkille lenkeille ja välillä myös vapaana juoksemaan. Sisällä meidän kanssamme leikitään naminpiilotusta ja vetoleikkejä. Tässä hotellissa on siis varsin ammattitaitoinen ja motivoitunut henkilökunta. Voi olla, että kotiin palattuamme joudumme tyytymään vähempään.

Todisteeksi lokoisista oloistamme laitan tähän kolme kuvaa. Kuvat otti hovikuvaajamme Jorma Knuutinen.


Palvelusväki peittelee lenkin jälkeen.

Minulla on oma peti mukana, koska siinä on paras nukkua.

Lintujen kyttäysvuorossa Jiri.
 

Seuraava postaus tulee vasta sitten, kun olemme taas kotona, koska tämä kaukosanelu on jonkin verran vaivalloista.

Toivotamme siis kaikille ystävillemme oikein herkullista ja leikkisää joulua lenkkejä unohtamatta!

PS Äippä ei ole taaskaan päässyt vähään aikaan kommentoimaan kenenkään blogia, ei edes tätä meidän omaamme. Lukenut on, ja kuulemma kommentointihalujakin olisi. Toivottavasti tilanne korjaantuu mahdollisimman pian.

Mielensäpahoittajana

Kyllä minä niin mieleni pahoitin siellä hammaslääkärikäynnillä, kun menivät salaa viemään minulta 14 hammasta. Vaikka alunperin oli puhetta vain yhdestä poistosta. Ensin pistivät piikillä pyllyyn, sitten menetin tilanteen hallinnan, ja kun heräsin, oli suu kipeä ja maistui pahalle. Päässä pyöri ja paleli. Nälkäkin oli. Erittäin huono päivä.
Valitettavasti se ei ollut siinä. Mentiin kotiin, ja suu oli kipeä, nälkä kurni suolissa, mutta ruokaa en saanut. Pillereitä vain työnnettiin kurkkuun. Haisinkin niin oudolle, että Jiri meni sängyn alle piiloon. Seuraavana päivänä sain vähän ruokaa. Se oli hyvää, mutta maha tuli kipeäksi. Sitä seuraavana päivänä menin ripulille ja aloin oksentaa. Kyllä ei ollut mukavaa se. Pitkin yötä käveltiin äipän kanssa ulkona, ja ihan aina ei ehditty pihalle asti, kun suoli jo ampui. Noloa. Aamulla mentiin takaisin klinikalle, ja minut laitettiin taas tippaan. Olo kyllä vähän helpottui. Sain lääkkeet pahoinvointiin ja ripuliin.
Nyt on elämä paremmalla mallilla. Suu ei ole kipeä, ja tikit ovat melkein sulaneet. Saan ruokaa monta kertaa päivässä, ja se on hyvää, vaikka äippä sanoo sitä ripulipuuroksi. Siinä on riisiä, kauraa ja broilerijauhelihaa. Valitettavasti se tarttuu partaan kuin erikeepperi, ja parta on pestävä aina syönnin jälkeen.

Kivojakin juttuja on tapahtunut. Minusta oli kuva Länsi-Savossa. Olen siinä kuuntelemassa, kun meidän kirjastotäti Merja lukee minulle. Kuva otettiin siellä lukukoiraseminaarissa.




Kuva: Länsi-Savo

Kävimme jo ennen hammaslääkärikeikkaa Pöllönpesällä tervehtimässä Pöllömuoria ja viemässä hänelle pakastettuja ruokia. Saimme esitellä hänelle kaverikoirien työtä oikein huivit kaulassa, vaikka emme virallisella käynnillä olleetkaan. Pöllönpesälle mennään hissillä, mikä on meistä kivaa. Muualla emme olekaan päässeet hissillä ajelemaan.

Sylintäydeltä kaverikoiria

Jiri näyttää, miten rapsutuksia pyydetään

Pakkaskelit yllättivät äipän, ja kaikki vanhat, rikkinäiset talvitossut oli hävitetty. Tilanne korjaantui vauvasukilla. Ne lämmittivät ihan mukavasti ja pysyivät hyvin jalassa. Jiri ei kyllä tykännyt, vaan riisui omansa
.

Kyllä ne vain tossuista kävivät, vauvasukat
 

Mannekiinina

Minulla oli kunnia esitellä lehdistölle Kennelliiton uusi lukukoirahuivi lukukoiraseminaarin yhteydessä. Äippä valittaa kuvan laatua. No, minä en ainakaan ole syyllinen.



Tässä kuvassa ovat seminaarin ainoat miehet.

Laitan tähän linkin asiaa koskevaan juttuun.

http://www.vantaansanomat.fi/artikkeli/456173-lukukoirien-koulutus-alkaa-ensi-vuonna-tallainen-karvaturri-sopii-tehtavaan

Seminaarissa oli oikein mukavaa, vaikka aluksi ihmettelin, missä lukijat, kun minulla oli oma virka-asu yllä. Sitten arvelin, että äippä oli erehtynyt huivista ja ollaankin kaverikoirakeikalla. Testasin, ja se toimi. Kaikki halusivat rapsutella, ja kyllä minä nautin. Oikein hyvin tutustuin lukukoira Börjen emäntään. Tykkäsin kovasti ja lähetin Börjelle terveisiä. Iltapäivällä minua alkoi kuitenkin väsyttää ja tulin levottomaksi. Lähdimme sitten pois ennen seminaarin päättymistä. Hyvin nukutti kotona.

Lukukoira-asioista voi lukea enemmän Kennelliiton sivuilta. Linkitän senkin.

http://www.kennelliitto.fi/koirat/lukukoirat

Tulinko viisaammaksi? No en, koska keskityin rapsutuksista nauttimiseen. Toivottavasti äippä kuunteli. Varma siitä en kyllä voi olla.

Ensi viikolla on se hammaslääkäri, joten pidän saikkua sen viikon. Kerran ehdimme kuitenkin lukukoirailla ennen äipän saikkua.

Hammaspeikko mellastaa

Ikävä otus hammaspeikko on päässyt tekemään ilkeitä tekosiaan Ninni-serkun ja minun hampaissa. Ninnin suu oli niin kipeä, että syöminenkin oli vaikeaa. Nyt 18 hammasta köyhempänä syöminen on taas alkanut tuntua mukavalta. Olimme Turussa käymässä Ninnin hammaslääkäripäivänä, ja kyllä hän oli aika sairas ja väsynyt vielä seuraavanakin päivänä, mutta nyt ovat asiat jo paremmin.

Ninni-serkku toipilaana

Ninnin kokemuksesta viisastuneena äippä tarkistutti meidänkin hampaamme, kun kävimme rokotuksilla. Minulta löytyi parodontiittia ja ainakin yksi heiluva, siis poistettava hammas. Ensi viikolla on sitten minun vuoroni mennä hammashoitoon. Vähän pelottaa. Jirin purukalusto on hyvässä kunnossa, ihan pikkuisen on hammaskiveä.
Äippä totesi löydöistä viisastuneena, että hampaat olisi pitänyt pestä joka päivä eikä vain kaksi kertaa viikossa. Siihen joudumme nyt Jirin kanssa alistumaan.

Turun reissuun oli juhlava syy, kun äippä täytti pyöreitä vuosia ja perhe halusi järjestää pienimuotoiset juhlat. Vähän kyllä ihmettelen, että mitä ne pyöreät vuodet ovat. Minun mielestäni vuodet ovat paremminkin pitkulaisia.

Reissulla oli oikein kivaa, vaikka Ninni olikin vähän pipi eikä Mudilan koiria tavattu ollenkaan. Olgasta on tullut teini, ja kun Jiri vähän yritti komentaa sitä, se poistui seurastamme kirsu pystyssä eikä ollut sen jälkeen meitä huomaavinaan. Onneksi ympärillä oli paljon meistä tykkääviä ihmisiä.

Työrintamalle kuuluu hyvää. Lukukoirahommat jatkuvat keskiviikkoisin, ja huomenna on se valtakunnallinen lukukoiraseminaari, johon pääsen edustamaan lukukoiria.
Sunnuntaina kävin pitkästä aikaa kaverikoirahommissa. Siellä oli harjoittelussa Lasse-käppänä, jonka kanssa meistä tuli heti kaverit. Olemme Lassen kanssa melkein samanikäisiä. Toivottavasti pääsen Lassen kanssa töihin toistekin.



Hommissa sylikoirana. En tykännyt ponnarista. Kuva Pia Tiilikka

Uusi ystäväni Lasse  Kuva Pia Tiilikka

Päivän työt on tehty. Kuva Pia Tiilikka

Taikaviittoja ynnä muuta

Syksy on tullut: kylmää, märkää, pimeää näyttäisi enimmäkseen olevan. Minua ei aina huvittaisi lähteä ulkoilemaan, mutta ei tunne armoa äippä. Ei, vaikka itsekin valittaa kurasta ja märästä ja sanoo, ettei meidän pukemisemme ole mitenkään helppoa. Onko pakko pukea? Kysyn vaan. Vastauskin tuli: kurapuvut ja tossut tai suihkuun lenkin jälkeen. Ei sitten ollutkaan vaikea valita.

Kurahousut, ja minulla vielä tossutkin





 

Äippä halusi parantaa meidän näkyvyyttämme ja hommasi meille uudet taikaviitat, kun entiset ovat kovassa käytössä kuluneet. Jiriin iski sahapukkihalvaus, kun uusi viitta puettiin, mutta onneksi ulkona vaiva parani. Nämä ovat mukavammat päällä kuin entiset. Pimeällä meillä on taikaviittojen lisäksi valot, ja silloin äipälläkin on taikaviitta valoineen.

Kun on kunnon taikaviitta, näkyy aina.

 Lukukoirailu on päässyt hyvin vauhtiin. Nyt syksyllä lukijat ovat tuttuja jo keväältä. Ikäväkseni kuulin, että osa lukijoista oli jo viimeistä kertaa, kun lukuvuoro vaihtuu toiselle toppuluokalle. Sielläkin on onneksi ennestään tuttuja lukijoita. Äippä kertoi myös, että pääsen esiintymään valtakunnalliseen lukukoiraseminaariin marraskuussa. Odotan kovasti, että tapaisin siellä ihanat kollegani Sylvin ja Typyn, mutta äippä sanoi, että seminaari on tarkoitettu koirien ohjaajille ja muille asiasta kiinnostuneille ihmisille. En ymmärrä: LUKUKOIRAseminaari!

Vähän on haikeaa, kun tämä lukija oli viimeistä kertaa.

Tänään on tarjoilu ollut myöhässä. Äippä sanoo, että kelloja on siirretty ja nyt on normaaliaika. Minun mielestäni kellot ovat entisillä paikoillaan  eikä tarjoilun hitaudessa ole mitään normaalia.
Vastalause!

Äippä siivoili askartelulaatikkoa ja löysi sieltä tällaisen kuvan meistä koiraserkuksista agihommissa. Ei hassumpaa, vaikka Hipsu onkin oikaissut radalta palkintokorokkeelle omavaltaisesti. Tämä on minun mieleistäni taidetta.



 

 



 

 

 

 

 

 

Autolla ajetaan varovarovasti...

Reissattiin taas. Meillä oli serkustapaaminen Turussa, sekä koira- että lapsiserkuksille. Mahtava reissu.

Kotona autoon lastattiin äipän ja meidän lisäksi Voimakaksikko ja kaikkien meidän tavarat. Vähän teki tiukkaa, mutta kyllä kaikki tarpeellinen, esimerkiksi meidän ruokamme mahtui.

Eka yö oltiin Mudilassa mudiserkkujen: Jekun, Hipsun ja Pullervon luona. Jekku komensi meitä, ja Pullervo yritti kiusata, mutta Hipsu oli mukava kuten aina. Iitu vei Voimakaksikon ja mudit aksaamaan. Paavo oli ohjannut Jekkua, joka kuitenkin teki välillä jekkuja ja karkasi Iitun luo.

Aamulla lähdetiin Kauhulaan, jossa oli sitten lapsiserkusten tapaaminen. Koiraserkuista siellä asuvat tyttöystäväni Ninni ja Olga-russeli, joka tykästyi enemmän Jiriin. Ei hyvä, koska Jiri ei tykästynyt Olgaan, vaan yritti pomottaa sitä. Fiksuna koirana Olga poistui paikalta.

Paljon oli taas ihania uusia hajuja lenkeillä haisteltavana. Melkein meinasi seota polla, kun oli niitä erikoisen hyvänhajuisia tyttöjen viestejä.

Potrettiin ei saatu mudeja eikä vanhinta lapsiserkkua, joka muuten vietti 17-vuotissynttäreitään.

Tässä koko joukko, paitsi yksi tyttöserkku ja mudit.

Reissu oli melko pikainen, koska Voimakaksikon koulun takia kotiin piti tulla jo sunnuntaina. Mutta kyllä vain lyhyetkin reissut virkistävät.
Sitäpaitsi huomenna lähdetään taas tien päälle. Käymme Haukivuorella lukukoirahommissa ja sitten Rautalammille. YESS!